24. maaliskuuta 2016

Miesflunssa

Se alkaa painona kurkunpäässä. lounaaseen mennessä ilmassa on jo aavistus siitä, että jokin on pahasti vialla. Sitten pääsee varkain aivastus. Mies yllättyy, "Mistäs se tuli?"

Päivän mittaan saapuvat ensin kolotukset, sitten selästä leviää lihasjumi raajoihin asti. Vessassa on istuttava pöntölle, ettei huimaisi. Virtsa tuntuu poikkeuksellisen kuumottavalta, liki polttavalta. Hengitys käy raskaaksi. Oksennuttaa. Tekemättä tulleen hien aallot vyöryvät läpi kehon.

Seuraavana yönä mies herää luullen, että hänet teloitetaan roomalaiseen tapaan kaulasta kuristamalla. Kuume on noussut pikkutunteina, ja silmissä huone vääntyy hitaasti suipoksi välitilaksi, jossa leijuu suuria mustia pilkkuja. Mies ei tiedä, onko hän vielä vuoteessaan vai jo aamun palaverissa. Miesflunssa on alkanut.

Aamuun mennessä mies on muuttunut olennoksi, jonka lihakset, luut, rustot ja nesteet ovat yhtä muodotonta myttyä. Viheliäinen päänsärky yltyy, ja räkä valuu noroina poskille. Muutamassa tunnissa nenän ja suunpielten välinen alue on rapautunut hilseileväksi taistelutantereeksi. Finnejä alkaa nousta sieltä täältä. Verestävät silmät hankaavat kuopissaan niin, että ne tekisi mieli kaivaa pois paljain käsin ja laittaa pakasteeseen.

Miesflunssassa mies haluaa vain itkeä ja käpertyä, käpertyä ja itkeä. Harhat ja erityisherkkyys yltyvät. Yhtäkkiä koko Pepe Willbergin tuotanto käy järkeen, ja Frendien huumori muuttuu hauskaksi. Avaran luonnon Karhuperheen vuoden mies nyyhkyttää läpi. Yleensä vähintään yksi karhunpennuista menehtyy. Luonto on armoton, mies ymmärtää ja nyökkää. Tai nyökkäisi, jos pystyisi niskakivuiltaan liikuttamaan päätään. Teeveetä katsoessa miehen suu roikkuu kammottavasti auki, hengitys katkeilee.

Toisena flunssapäivänä mies kokee eksistentialistisen kriisin. Vällyjen välistä hän yrittää välillä ojentaa kätensä kuin kysyäkseen "Eikö minua rakasta maailmassa kukaan?" "Miksi jääkaapissa ei ole hätä-Jaffaa? "Miksen nuorena seikkaillut ja jutellut tytöille enemmän?"

Mies tekee kuolemaa, eikä liioittele. Mies tietää, että ensimmäisessä maailmansodassa kuoli enemmän miehiä pöpöihin kuin vihollisen tuleen. Kokonaiset miespolvet ovat kaatuneet flunssaan. Siksi miesflunssan kutsuminen nuhaksi on kuin luonnehtisi Sommen taistelua nahisteluksi. Taiteen keinoin miesflunssan kauhuja on ylipäätään vaikea tavoittaa. Ehkä lähimmäksi on päässyt Alejandro G. Iñárritu elokuvallaan The Revenant, joka on koskettava allegoria miehestä flunssan kourissa. 
.....................

Miesflunssa paljastaa naisen todellisen luonteen. Kaikki tietävät, että kahdesta sukupuolesta mies on se heikompi astia. Naisen keho kestää vuosikymmenten liukuhihnatyön ja päivittäisen ruokaostosten kantamisen. Se sietää kuukautiskivut ja synnytyskivut. Nainen on sanalla sanoen sitkeä, vahvasti kehollinen olento. Miesvartalo sen sijaan on herkkä kuin sveitsiläinen kello, jonka jokaisen osan pitää olla täysin paikallaan, jotta se toimisi kunnolla. Mies ei kestä sairastamista, ja hänen tuorein muistikuvansa kivusta on poliorokotteen ottaminen oudon makuisena sokeripalana. Jos miehen pitäisi nyppiä kulmakarvansa, hän tarvitsisi ensin kourallisen opiaatteja. Naisen on vaikea, ehkä mahdotontakin, ymmärtää miehen perimmäistä haurautta.

Sen sijaan nainen arvostaa voimaa ja viriiliyttä, sillä ne ominaisuudet tuottavat kyvykkäitä jälkeläisiä. Naisen empaattisuus on aina tavoitteellista: lapset puetaan hyvin, jotta nämä eivät paleltuisi ja menehtyisi. Samasta syystä moottorisahalla itsensä telonut mies saa naiselta sympatiaa, sillä mies on ollut sahaamassa klapeja lämmittääkseen naiselle rakentamansa talon.

Mutta auta armias, jos mies saa räkätaudin! Nainen ei tunne mitään sääliä miestä kohtaan jolla on flunssa, sillä se on osoitus miehen täydellisestä kyvyttömyydestä olla mies. Miesflunssassa miehestä ei ole jäljellä kuin makuuhuoneessa inisevä ihmisraunio keskellä limaisia nessutolloja ja patjan väliin pudonneita Vicks-kurkkupastilleja. Mitä sellaisella tekee.

Niinpä silloin, kun mies kipeimmin kaipaisi hoivaa ja hoitoa, nainen on vähemmän empaattinen kuin Ikean ohjeet. Nainen käskee miestä ryhdistäytymään, lopettamaan surkuttelun ja viemään lapset päiväkotiin, vaikka miesflunssan tässä vaiheessa mies on jo unohtanut, että hänellä on lapsia. Nainen muistuttaa miehelle, että on tässä ihmiskunnan historiassa paljon kovempaakin kärsitty kuin yksi nuha, mutta mies ei keksi mitään muuta kuin paiseruton, ja senkin tietyin varauksin.
......................

Jokainen miesflunssa päättyy joskus. Kun mies vähitellen toipuu miesflunssasta, hän on heikko mutta onnellinen. Hän käy paskalla, hoipertelee sitten kuumaan suihkuun ja pukee puhtaat suosikkiverkkarinsa nurin päin jalkaan. Hän rapsuttelee kuivuneita ihonpalasia pois eri puolilta kehoaan. Hän tietää selvinneensä hengissä, jokainen röpö hänen kasvoillaan on sotavamma, jokainen juotu Finrex on muisto kunnian päivistä. Iltapäivällä mies soittaa lattialla istuen rakkaimpia levyjään nuoruudestaan. Hetken aikaa hän ehti jo syvällä sängyssään maatessaan luulla, ettei koskaan enää kuulisi Stone Rosesin I Am the Resurrectionia.

Kaksi päivää miesflunssan jälkeen mies vie tahmaantuneet vuodevaatteet pihalle ja polttaa ne nuotiolla. Ilman väreillessä liekkien lämmöstä mies seisoo paikallaan ja tuntee pakahduttavaa kiitollisuutta elämälle.

11. maaliskuuta 2016

Zepukka värväytyy Daeshiin

Kevät on uusien tuulien ja uusien haasteiden aikaa! Koska webin lempiblogisti SZ on aina haaveillut kulkurielämästä ja suurten pyramidien näkemisestä, hän päätti täyttää Isisin värväyslomakkeen. Mutta kamalan vaikeita kysymyksiä heillä oli!


1. Etu- ja sukunimi
Sininen Zeppeliini (os. Hindenburg)

2. Kutsumanimi
Zepukka, SZ, Zepolino

3. Äidin nimi
Marja-Leena Zeppeliini

4. Veriryhmä
Oinas.

5. Syntymäaika ja kansalaisuus
Lihasula, Kangasala 11.4.1982.

6. Siviilisääty
Oman toimen ohessa.

7. Osoite ja asuinpaikka
Ajurinkatu, Turku / talvisin Khao Lak, Thaimaa.

8. Koulutustaso
Bachelor of economics, Forssa International Business School of Forssa.

9. Uskonnollinen koulutustaso
Rippileiri 1996, jokavuotinen joulukirkko. Luen säännöllisesti Kirkko ja kaupunki -lehteä.

10. Mikä oli ammattisi ennen tänne tuloasi?
Plokkaaja-bloggaaja.

11. Maat, jonne olet matkustanut. Kuinka kauan olen viipynyt niissä?
Virossa päivän verran, kerran Tukholmassa yön yli risteilyllä. Mutta olen katsonut Madventuresia.

12. Mistä paikasta tulit maahan ja minkä maan kautta?
Tulin siitä Alepan, piikkilangan ja hiekkasäkkien välistä.

13. Onko sinulla suosittelija? Kuka?
No sanotaan vaiks että ... Osama?

14. Saapumisen päivämäärä
11.3.2016.

15. Onko sinulla aiempaa jihadikokemusta? Mistä?
Ei, en syö lainkaan lihaa. 

16. Oletko taistelija, itsemurhapommittaja vai immersivisti?
En tiedä, mikä on immersivisti, mutta kuvailisin itseäni enemmän introvertiksi. Tai rohkelikoksi. 

17. Erikoisala
Sisustaminen, muoti, ruokatrendit, web 2.0 ja saukot.

18. Nykyinen työpaikka
Taustalaulajana eräässä tunnetussa satakuntalaisessa yhtyeessä.

19. Takuusumman koko
Ei taattoni neuvojaan tarjonnutkaan, poika kun maailmalle lähti. Moitetta matkaani neuvoksi sain. Yksi ei moittinut, ymmärsi vain. Kulkurin iltatähti.

20. Kuuliaisuuden taso
Horoskooppini sanoo, että "oinas on alkavan kevään merkki ja siksi Oinas-ihminen on tunnistettavissa samasta periksi antamattomuudesta kuin luonnon ensimmäiset kasvit niiden työntyessä esiin kylmästä ja osin vielä jäisestä maasta."

21. Osoite, johon otetaan yhteyttä (Mahdolliseen kuolemantapaukseen liittyen)
Siis... onko tässä hommassa jotain riskejä? Niitä ei mainittu kiiltävälle paperille painetussa broshyyrissä!

22. Kuoleman aika ja paikka
Mä en haluu kuolla tänä yönä.

23. Muuta huomioitavaa
Minulla on aika paha heinäallergia, ja etenkin koivun kukinnan aikaan joudun menemään välillä pitkäkseni kesken päivää. Lisäksi en voi syödä seuraavia ruokia: gluteenipitoiset viljat, äyriäiset, kananmuna, kala, pähkinät, kettukarkit, soijapapu, maito, tonnikalapitsa, selleri, sinappi, seesaminsiemenet, herne tai mitään geenimanipuloitua. En myöskään syö verilettuja enkä kesäkeittoa. Toivoisin myös, että määränpäässä on hyvä langaton verkko, sillä kuuntelen paljon Spotifyta. Tykkään nukkua aamuisin pitkään.

9. maaliskuuta 2016

Tarvitsemme parempia tietokilpailuja televisioon

Joka lauantaiehtoo Sinisen zeppeliinin kotitoimituksessa Huvilakadulla napsautetaan puusauna päälle ja pelataan erä Trivial Pursuit Partya. Sillä mikä nostattaa juhlatunnelman paremmin kuin tietokilpailu!

Valitettavasti kansallinen visailukulttuurimme on näivettynyt sen kulta-ajoista. Suurin yksittäinen tekijä löytyy median murroksesta. Kolmosvisan lento katkesi ennenaikaisesti, ja Tupla tai Kuitti -ohjelman matriarkka Kirsti kuoli. Kaikkien suomalaisten tietokilpailuohjelmien kruununjalokivi Suomen tietoviisas päättyi jo vuonna 1998, kun ei enää keksitty, mitä Erik Toivaselta voisi kysyä. Kun esirippu laskeutui Suomen tietoviisaalle, siihen loppui samalla Sinisen zeppeliinin huoleton nuoruus. Ovat muistojemme tietovisat kuolleet.
..................

Sanotaan, että kansakunnalla on vain niin hyvät visailuisännät kuin se ansaitsee. Suomen kansalla on ollut hyvä visaisäntäonni. Me kaikki muistamme nokkelien kysymysten ja kuivan huumorin Jyrki Otilan, oudosti sliipatun Jukka-Pekka Palon, lupsakan Lasse Lehtisen ja tietenkin kumealla ja rauhallisella äänellä tuomaroineen Tuomo Kamisen (kuvassa). Kaminen teki hienon uran myös amerikkalaisessa etsiväsarjassa Magnum.

Yhtä lailla mieleemme ovat painuneet muutamat piinkovat tietokilpailijat, nuo pälvikaljuuntuvat ihmis-ensyklopediat. Muusikko Pekka Myllykoski kävi voittamassa ties kuinka monta maailmanympärysmatkaa eri kanavilta. Entä kuka voisi unohtaa Yrjö Salinin katkeruutta, kun Erik Toivanen oli jälleen kerran napannut tietoviisaan tittelin hänen edestään? Oma suosikkini, luokanopettaja Lauri Ranta opetti minulle, että pienet mustat vahatut viikset nenän alla on aivan asiallinen tyyli.

Television ohjelmakartalla tietokilpailut eivät ole viime vuosina ilakoineet. Selostajalegenda Pentti Salmea lainaten: "Näky on järkyttävä." Ruudun ovat vallanneet nälkiintyneet tytöt, tatuoidut kokit ja lespaten puhuvat nuoret miehet. Televisio on matalamielisten media, mutta kyllä sinne aina on sentään muutamia älynpilkahduksia mahtunut, kuten Maailma sanojen vankina tai kaikki Susanne Päivärinnan ohjelmat.

Tilanne näyttää nyt onneksi hieman valoisammalta. Haluatko miljonääriksi -ohjelman katsojaluvut ovat selvä merkki siitä, että Suomen kansa on jälleen valmis asiaviihteeseen (sana, joka on voitu keksiä ainoastaan Yleisradiossa). Haluatko miljonääriksi -show ei itsessään ole kovin kummoinen tietokilpailu, sillä se perustuu syvimmältä olemukseltaan tavisten urpoiluun ja tietämättömyyteen. Enkä ymmärrä sitäkään, miksi ohjelmaa juontaa jacuzzista tuttu pojankloppi. Näimmekö muka koskaan juontaja Reijo Salmista porealtaassa? Ei, emme nähneet.

Silti Haluatko miljonääriksi voi olla se tienraivaaja, joka palauttaa ylevän tietokilpailemisen televisioon. Olisi vain oikeus ja kohtuus, että kansan syvät rivit pääsisivät jälleen näkemään todellisten tietoviisaiden edesottamuksia. Erik Toivasen tai Lauri Rannan ei tarvinnut kilautella kaverille (oliko heillä kavereita?) tai kysellä apuja yleisöltä. He näyttivät, millaisiin ylivertaisiin suorituksiin ihminen pystyy vain lukemalla Focus-tietosanakirjaa ja käyttämällä hieman hoksnokkaa. Aito tietokilpailu on uskoa ihmiseen.

Todelliset tietokilpailut eivät perustu nöyryyttämiseen tai myötähäpeään, vaan siihen, että televisiossa loistaa tiedoiltaan täysin ylivertainen, usein salmiakkikuvioiseen neuleeseen pukeutunut keski-iän ylittänyt mies. Jälkiteollisena aikana Sinisen zeppeliini uskoo, että tietoviisaita löytyisi yhtä lailla keski-iän ylittäneistä naisista, tuosta kansakuntamme hiljaisesta voimavarasta.

Korkealuokkaisella, televisioidulla tietokilpailulla olisi myös selvä kansanvalistuksellinen tehtävä. Aikuinen katsoja saa sen aikana käyttää harmaita aivosolujaan ja perheen nuorimmaiset tutustutetaan kirjaviisauden kiehtovaan maailmaan. Tietokilpailu lisäisi myös turvallisuudentunnetta, sillä tietokilpailu on perisuomalainen mutta silti väkivallaton keino ottaa miehestä mittaa. Kun televisio tarjoaa nuorisolle esikuvaksi tietovisailijoita, nuoret klopit vaihtavat katupartioinnin pubivisoihin.

Me Sinisessä zeppeliinissä uskomme vilpittömästi, että tietokilpailut muuttuvat pian trendikkäiksi. Ainakin Flow Festivalilla trenditietoisin väki on jo pari vuotta pukeutunut kuin 80-luvun tietokilpailuihin osallistuneet herrat ja rouvat. Vahvasti retrohenkiselle tietokilpailulle olisi siis varmasti tilausta!

Vetoan lopuksi Yleen, että se suuntaisi muutaman miljoonan euron per vuosi laadukkaisiin tietokilpailuihin. Näinä vaikeina ja epävarmoina aikoina kansakuntamme tarvitsee ruutuun lisää rauhallisia miehiä mutustelemaan ja tekemään lyijykynällä muistiinpanoja ruutupaperille.

4. maaliskuuta 2016

Turkulaiskirjeillä huijataan hyväuskoisia

Vakka-Suomen poliisi varoittaa jälleen internetissä leviävistä turkulaiskirjeistä. Huonolla suomen kielellä eli turun murteella kirjoitetut kirjeet ovat aiheuttaneet hämmennystä niin ranta- kuin kantasuomalaisissa.

Turkulaiskirjeitä ei tule sekoittaa ns. nigerialaiskirjeisiin, jotka sisältävät vilpittömin mielin kirjoitettuja lemmenloruja ja katumaasturin avaimet. Nigerialaiskirjeet on lähetetty aina Tuurin kunnasta.

Klassisessa turkulaiskirjeessä eli Turun Sanomissa julkaistussa mielipiteessä valitettiin paikallista ongelmaa, joka ei ollut todellinen. Lähettäjälle tärkeintä oli levittää kaunamieltä kanssaihmisiin.

Nykyisin tyypillisellä turkulaiskirjeellä yritetään huijata kirjeen saajaa selkeästi hyötymistarkoituksessa. Pahaa-aavistamatonta uhria pyydetään tarjoamaan lasit viiniä Tintåssa tai uhrin väitetään voittaneen merkittävän summan rahaa Kaskentien Kesoilin jassossa. Toisinaan uhrille tarjotaan uskomattoman hyvältä kuulostavaa liiketoimintaa paikallisessa jääkiekossa. Varsinkin alkukesästä turkulaiskirjeen lähettäjä esiintyy romanttisena kosijana, mutta perimmäisenä tarkoituksena on vain pummata kyyti pyöräntarakalla Ruisrockiin tarjoamatta edes juomaa matkan varrella Lonkerobaarissa.

Varoittaakseen lukijoitaan Sininen zeppeliini julkaisee alla muutamia liikkeelle laskettuja turkulaiskirjeitä. Turkulaiskirje kannattaa tuhota välittömästi painamalla ATK:sta delete-näppäintä. Internet-kävijän kannattaa olla varovainen erityisesti sosiaalisessa mediassa, jossa suurin osa turkulaiskirjeistä kiertää. Erityisen petollisia turkulaiskirjeiden levityskanavia ovat erilaiset valemediat kuten turkulaisuutta kehuvat blogit.


"Ei mut mitä äijä! Äijä on hengis!
No ei mut kuule kato mul olis tämmöne yks pisnesidea mist mun onkki pitäny sul jutella jo paremma aikka. Mää ole semmost Turkulaise laval -kiartuet ajatellu. Siihe tulis kaik torelliset mestarit elik Läntisen Tommi, Jussu ja Ressu ja sanoik mä jo Jussun? Ja spesiaal featurina olis Miisa. Juantajaks Daalmani-Räikköskä, hän on sinkku nykyä ja mä melkke tunne hänet Piikkiöst. Et puukata alustavaste Typhooni, Lallintalo ja Viikkarin Sundecki. Lait sää mu tilil 50 tonni, niin mä hoida varaukset."

"Arvoisa kaiktiätävä kaupunki-isä,
me olla joukko hualestuneit ihmisoikeuskriittisi ihmisi täält kaupunkitalol pihalt, mis me olla paleltu mont viikko eikä kettä tunnu välittävä meijä rotupolittine kannanottamine. Me kuultti Itäharju pitkäripasen tuulikaapis et tänne lappa lisä vääräfärisi äiji. Tiäs mist Syyriast tai Kaarinast he tuleva. Ei sunkka he meijä rahoil makka tual Runosmäen vokis pitki pituuttas? Tehkä ny joku jottai! PS. Onk mittä piäni kolikoit vaihtta, pitäis osta lippakioskilt nuuska silt kohtelialt arapilt."

"Mortonki!
Eiku semmosel asial mä lähi skriivama, et me rakennetta sitteki Toriparkki. Juu juu! Nymmä ettisi luattettavan piretyi sijoittaji mukka. Eiku kunntele ny ensi äläkä tyrmä suoralt kädelt! Sä olet aina nii kamala nekatiivine, johtuk se siit et sää vaa pyäräilet ja syät itui? Vähemmästki ruppe huiko ja tule kiukkuseks viimestäs Kaskenmäen ylämäes. Tämä o iha saletti homma. Mää saa tähä mukka Ruala ja Kasakrande, Pualimatkat ja Kokomatkat ja AIVA KAIK. Tämä o nii hyvä tarjous et mää sijoittasi itteki mut mun kaikki rahat o kiinne täsä tunnelis mitä mä kaiva parastaikka Turu ja Tukholma välil. Sikku tämä on valmis sää pääset ajama ilmanpainejunal yhrestoist minuutis Arvin grillilt Slussenil. Miäti hei vähä!"

"Anteks mut onk herra vapa herra vai vapaaherra vai perät molemppi?
Mää ole aikas giva nägöne pirkko ja iha yksi tääl Pörssin Pöheikös. Ota kumijalka al niin sää olet tääl alt aikayksikön. Siin o kiva lämpölampu al vähä rupatel ja juada tsamppanja. Onksul mittä mökki Sauvos tai täsä lähel? Eikä sit mittä kuiva maan mökki, kyl miähel pitä oma merenrrant olla tai hän ei o mikkä miäs ensinkä. Lait jottai tilitiatoi kans tulema."

"EI MUT MISÄ MÄ NYY OLE?!
Oleng mä Dynamo yläkerras ku o niin turkasen pimiä? Eimu nyt mää se KEKKASIN! Mää oli vaa vetänyt Tepsin pipo päähä niin syväl, etten mä nähny niin yhtikäs mittä! Jumangeg mä luuli jo hetke et mää ole kokonas sokke. Jaa ei munt, sitä mun piti pyyttä, et antasiks sää pari miljoonaa nii mää tekisi vähä pelaajahankintoi meijä seura. Kyl maar mää sen tiädä, et meil o jo kopis äiji vaik hurumykket. Mut mä miättisi, et Sidni Crospi tai joku Jaageri olisisis kova. Hänel sit vaan Felix-kurkut kauluksi ja jälkipelit pelata tiätenki Amarillos."