17. kesäkuuta 2015

Suomalaisinta ikinä

Suomalaisinta ikinä on, että metsätyökoneeseen jää jumiin juuri se käsi, jonka puoleisessa takintaskussa on kännykkä.

Suomalaisinta ikinä on, että kun tilanne ei voi enää muuttua pahemmaksi alkaa sataa pesäpallon kokoisia rakeita.

Suomalaisinta ikinä on keittää puuroa talteen tai lämmittää mikrossa vanhaa kahvia. Kääriä kalakukkoa folioon vaimolle evääksi. Hamstrata kahvipaketteja kertyneillä Kukkura-tarroilla ja hullutella törsäämällä Ässä-arpaan.

Suomalaisinta ikinä on syödä hedelmät raakana ja palauttaa ne "pilaantuneina" kauppaan, jos ne ovatkin kypsiä. Mutta maistuvathan ne kummilta.

Suomalaisinta ikinä on sanoa aivan aluksi Ei tästä tule ikinä mitään. Mutta kyllä siitä aina tulee. Niin pieninä palasina on mun Ikea-hyllyni maailmalla.

Suomalaisinta ikinä on ohjata jäänmurtajaa yhdellä kädellä ja neuvoa samalla puhelimessa aviomiestään pesemään pyykit oikeassa lämpötilassa. Suomalaisinta ikinä on paria tuntia myöhemmin sen saman aviomiehen pesemä villaneule, joka mahtuu enää pihatontulle.

Suomalaisinta ikinä on asua mutsinsa luona. (Se on myös italialaisinta ikinä.)

Suomalaisinta ikinä on tikkitakin taskuun hitaasti puristuva nyrkki. Se on se kuuluisa suomalainen tunnerekisteri, joka ulottuu aina ärtymyksestä pitkälle kiukkuun asti. Että perkele bensan hintakin ja Naapuri veti vessan vielä A-studion jälkeen, kyllä minä sen kuulin kun painoin korvani keittiön patteria vasten!

Suomalaisinta ikinä on murjottaa. Murjottaminen on koko lailla parasta mitä suomalainen voi tehdä yksikseen, ellei katiskalla käymistä lasketa.  Mutta suomalaisinta ikinä on, ettei vihaa ketään vaikka välillä vituttaisi niin että näköä haittaa.

Suomalaisinta ikinä on ottaa housut pois Heti ku pääsee kotio.

Suomalaisinta ikinä on istua porukalla löylyssä ilkitenmulkiten, vaikka kropassa olisi töyssyjä ja kuoppia ja molemmissa päissä jäljellä vain hassuja haivenia. Saunassa kaikki ovat kauniita.



Suomalaisinta ikinä on, että joskus sydämeen sattuu tosi paljon, eikä sitä uskalla sanoa kenellekään.

Suomalaisinta ikinä ovat vanhatpiiat ja peräkammarin pojat, Satuhäiden röökaava morsmaikku, puistonpenkillä torkkuva leskimies ja viimemaanantainen demari. Suomalaisinta ikinä on maailman alhaisin lapsikuolleisuus ja korkein lehdistönvapaus. Suomalaisinta ikinä on, että hallitukset ovat tylsiä mutteivät pelottavia, ja poliisikoiraa saa rapsuttaa. Suomalaisinta ikinä on, että kun en enää muista kuka olen ja missä olen, joku pitää minusta varmasti huolta.

Suomalaisinta ikinä on kebab ranskalaisilla. Pizza alla Stouniin pyydetään ekstrana ananasta.

Suomalaisinta ikinä on päättää rakentaa talo, vaikka sanaristikonkin ratkaiseminen jäi kesken.

Suomalaisinta ikinä on puhua poria. Kovinta myös. Suomalaisinta ikinä on viestiä kanssaihmisten kanssa rappukäytävän ilmoitustaulun välityksellä. Suomalaisinta ikinä on kirjoittaa Suomenlinnan rantakallioon että Seiso omilla jaloillasi, runoon Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin. Suomalaisinta ikinä on vaieta suomeksi.

Suomalaisinta ikinä on saada potkut sähköpostilla. Suomalaisinta ikinä on puskea eteenpäin tuulikaapin kuivassa viimassa räkätaudissa, huutava kakara kainalossa. Sillä suomalaisinta ikinä on, ettei anneta anteeksi eikä periksi.

Suomalaisinta ikinä on katua, katkeroitua ja kuolla. Edellisten järjestystä voi vaihdella fiiliksen mukaan.



Suomalaisinta ikinä on kaikki maailman haikeudet ja vaikeudet. Terveenäkin roppaa kolottaa, ja päänahka kuivuu mutta sukat kastuu.

Suomalaisinta ikinä on vatuloida, kun hän odottaa soittoasi. Olla salaa ihastunut työmatkabussin tyttöön 15 vuotta tekemättä mitään, Mutta ehkäpä sitä huomenna rohkenisi. Suomalaisinta ikinä on kadehtia kaverilta venettä ja vaimoa.

Suomalaisinta ikinä on tanssia hitaita toinen käsi vastustajan pepulle salakavalasti valahtaen. Suudella Ikuisen tulen muistomerkillä ja näyttää tyttärelleen kaupungin horisontti Vartiovuorenmäeltä.

Suomalaisinta ikinä on Pispalan pienet pihat ukkoskuuron jälkeen. Suomalaisinta ikinä on Viikon luontoääni. Usein sitä ei vain kuule kun lehtipuhallin ulvoo puuttomalla pihalla. Suomalaisinta ikinä on, että päivä alkaa lyhetä ennen kuin lumet ovat sulaneet.

Suomalaisinta ikinä on kaukokaipuu ja kaipuu kotiin. Mennä metsään tai suuriin valoihin ja tuntea olevansa aivan ainoa. Suomalaisinta ikinä on pään yllä pohjoinen taivas.

Suomalaisinta ikinä on, että otetaan lakki päästä karaokessa, kun joku laulaa Kari Tapiota. Ja kaverin lakki myös.

Suomalaisinta ikinä on aavan meren tällä puolen.

Suomalaisinta ikinä ovat kaverit, jotka tulevat muuttamaan sinua yhteen tai erilleen. Suomalaisinta ikinä on ystävät, joita et saa, mutta kun saat, ne eivät lähde kulumallakaan. Ja suomalaisinta ikinä on, että poika tapaa tytön tai tyttö tapaa pojan tai poika tapaa pojan tai tyttö tapaa tytön.

Sillä suomalaisinta ikinä on rakastaa hiljaa mutta lujaa.

23 kommenttia:

  1. "Viimemaanantainen demari". Miten...kuka nyt noin nopeasti päättää, ettei ole demari? Vai oliko se joku, joka päätti vain hetkeksi olla demari? Mitä mä oikein oon missannut Suomen politiikasta, kun viimemaanantain demari on joku synonyymi kaksinkertaiselle takinkäännölle?

    AI NIIN, SE OLI SE LEHTI.

    Vähän vähemmän hidasta juhannusta sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Demari vaan ei enää ilmesty maanantaisin.

      Poista
  2. Amen. Ulkosuomalainen kiittää vesi silmässä. Harvinainen.

    VastaaPoista
  3. Ihanin blogaus ikinä.

    VastaaPoista
  4. Näin puhui Zarathustra. Arvostan.

    VastaaPoista
  5. Saisko tän vielä englanniks, että sais välittää rajojen ulukopuolella ;)

    VastaaPoista
  6. Kaunis kiitos. Ei lisättävää.

    VastaaPoista
  7. Kiitos, löysin itseni. Mikä olisi turkulaisinta ikinä ?

    VastaaPoista
  8. Minulla on valmis englannin kielinen käännös hienosta blogistasi. Yritin lähettää sitä, mutta maksmimerkit ylitettiin. Haluaisitko kuitenkin nähdä sen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisko sen englaninkielisen version lukea jostain? :)

      Poista
  9. Kyynel silmässä luen tekstiä täältä ulkomailta ja tuli kaipuu kotiin <3

    VastaaPoista
  10. No tää on hieno. Luettiin meillä ääneen juhannusaattona ruokapöydässä.

    VastaaPoista
  11. Ihan itku tuli silmään. Kyllä niin totta

    VastaaPoista
  12. En ikinä ois uskonu Espanjassa asuvana ulkosuomalaisena sanovani tätä, mutta mulla on ikävä syyskaamosta ja sateen tuoksua. Jopa sitä ärsyttävää tunnetta, kun jalat kastuvat lähes nolla-asteisesta loskavedestä ja tihku iskee naamaan. Eikä todellakaan ole sarkasmia.

    VastaaPoista
  13. Tämä koko blogi on täyttä timanttia! Pusi pusi!

    VastaaPoista