27. syyskuuta 2013

Onko Guggenheim-suunnitelma pelkkä plagiaatti Guggenheim-suunnitelmasta?

Guggenheim-hankkeiden samankaltaisuudet hämmentävät
kaupunkisuunnitteluväkeä Helsingissä.
Uusinta Guggenheim-suunnitelmaa epäillään plagiaatiksi vanhasta Guggenheim-suunnitelmasta.

Molemmat suunnitelmat ovat noin 60 senttiä korkeita, neliskulmaisia, paperisia ja maksavat toista sataa miljoonaa. Nämä piirteet eivät vielä sinällään kerro ideavarkaudesta, mutta huolestuttavampaa on lukuisten yksityiskohtien samankaltaisuus.

"Kannattaa huomata paperien reunoissa olevat reiät, asiakirjoja yhdessä pitävät klipsut sekä kastumiselta suojaavat läpinäkyvät muovitaskut", suunnitelmia arvioinut arkkitehti Jocke Nuoska kertoo.
.........

Guggenheim on amerikkalainen liikeyritys, joka myy kalliita museokonsepteja veronmaksajille ympäri maailmaa. Museokonseptilla tarkoitetaan hanketta, johon ei välttämättä sisälly taloa eikä edes taidetta, vain liuta kovapalkkaisia konsultteja.

Plagiointiväitteiden pelästyttämä Helsingin kaupunki aikookin nyt selvittää, olisiko mahdollista ostaa pelkästään kallispalkkaisia Guggenheim-johtajia Etelärantaan seisoskelemaan. Mereltä päin katsottaessa Helsingin silhuetti näyttäisi nykyistä korskeammalta, jos rannoilla hengailisi juoppojen sijasta G-miehiä.

"Tällä tavalla säästäisimme sekä talon rakentamiseen että taiteeseen uppoavat rahat, Mutta brändäisimme silti Helsingistä Guggenheim-kaupungin", taiteen monitoimimies Pirkka-Pekka Petelius-Aake-Gallen-Kalliala intoilee.

Petelius-Aake-Gallen-Kalliala on näkyvimpiä ja kiistellyimpiä vaikuttajia Guggenheim-hankkeen takana. Hän on paitsi tulostanut Guggenheim-hakemuksen omasta matriisikirjoittimestaan myös esitellyt ahkerasti sitä päättäjille ja virkamiehille. Ilman Petelius-Aake-Gallen-Kallialan leppymätöntä lobbausta Guggenheim-säätiön ahnas mielenkiinto olisi jo siirtynyt Forssaan tai Laukaalle.
..........

Bilbaosta tavoitettu Guggenheim-säätiön puhemies John Fleese pitää pöyristyttävänä väitettä, että uusi Guggenheim-suunnitelma olisi varastettu lähes sellaisenaan vanhasta Guggenheim-suunnitelmasta. "Minulle tuli nolo olo, semmoinen raiskattu olo", Fleese sanoo eikä varmasti yhtään liioittele.

Fleesen mukaan uusi ja vanha hakemus ovat täysin omia, itsenäisiä kokonaistaideteoksia, ja samankaltaisuudet ovat vain sattumaa.

"Vanhassa suunnitelmassa kävijämääräksi arvioitiin 530 000 vuodessa, mutta tähän uuteen heitin stetsonista 550 000. Se oli ihan oman luovan työni tulosta. Sen lisäksi olemme vaihtaneet leipätekstin fontin Arialista Verdanaan ja sivun marginaalissa on tällainen kiva vihreä viiva, mitä vanhassa ei ollut."
.........
 

Carl Gustav Guggenheimin
ratsastajapatsas.
Guggenheim ei kuitenkaan ole kopiointikohun keskellä ensimmäistä kertaa. Vuonna 1968 Guggenheim-säätiötä syytettiin Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaan kopioinnista. Kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen ratsastajapatsas paljastettiin vuonna 1960, ja vain kahta vuotta myöhemmin Tukholmassa paljastettiin Carl Gustav Guggenheimin ratsastajapatsas.

Guggenheim on yksi Ruotsin tunnetuimmista ja rakastetuimmista 1900-luvun sotasankareista. Hänen kerrotaan muun muassa omakätisesti lyöneen luurin Herman Göringin adjutantin korvaan sekä heristäneen sormea Mussolinin politiikalle kesken suvun rapujuhlien vuonna 1942.

Carl Gustav Mannerheimin ratsastajapatsas.
Guggenheim-Mannerheim-jupakka teki särön Suomen ja Ruotsin välisiin toverillisiin suhteisiin. Ruotsalaiset sydämistyivät suomalaisten esittämistä plagiointisyytteistä lopulta niin paljon, että löivät meidät kaikissa mahdollisissa joukkuelajeissa seuraavat 35 vuotta.
............

Mutta entä kun Guggenheim-museo vihdoin saadaan Helsinkiin? Millaisesta taiteesta ihmiset pääsevät nauttimaan upouudessa kulttuuripyhätössä?

"Höppistä rallaa, ei me semmoisia vielä olla mietitty. Jotain patsaita ja maalauksia ja pläjäytetään päälle videokuvaa seinille", Pirkka-Pekka Petelius-Aake-Gallen-Kalliala huudahtaa kiiruhtaessaan cocktail-tilaisuuteen.
 
 





 




 

26. syyskuuta 2013

Kielinatsien puoluepäivät

Kielinatsien kokousteltta nousee Ylistarossa.
Kielinatsit tulevat! Ylistaron Luoman areenalla käy aikamoinen vilske ja vilinä. Vasarat nakuttavat, saha soi ja telttakangasta kääritään auki. 

Rakentajilla on tulipalokiire, sillä ensi viikonloppuna paikalla järjestetään vuotuiset kielinatsien puoluepäivät, johon osallistuu jopa tuhansia toimittajia, äidinkielen opettajia, eläkeläispappoja sekä muita itseään kielinatseina pitäviä.

Vuotuisilla kielinatsien puoluepäivillä pidetään puheita kielioppisäännöistä, lähetetään tiedotusvälineisiin palautetta tyylivirheistä ja nauretaan Keltaisen Pörssin ilmoittajien mokille. Suurta huvia kielinatseille ovat myös isännöitsijöiden ja huoltomiesten jättämät lappuset, joita puoluepäivien iltajuhlassa luetaan pilkallisesti ääneen.

Kaiken tarkoituksena on tehdä vaikutus kotimaiseen lukevaan yleisöön ja antaa kuva kielinatsipuolueen ja sen perustajan Aatu Kotus'n (1889–1945) ideologiasta ja ylemmyydestä. Aatu Kotus oli ennen muuta taitava taidemaalari, joka innostui 1930-luvun alussa kielinatsismista.

Viimeisinä vuosinaan Kotus haaveili tuhatvuotisista suomen kielen tyylisäännöistä, joita hän luonnosteli Punakynäilyni-teokseensa ennen maakellarikuolemaansa. Punakynäilyni on outo sekoitus yhtäältä nerokkaan tarkkoja kielioppisääntöjä ja toisaalta harhaista puhetta yli-ihmisestä, jolla on lupa nipottaa toisten tekemistä mitättömistä kirjoitusvirheistä.
.........

Kielinatsit haluavat vaalia kielellistä oikeaoppisuutta ja suhtautuvat inhoten ulkomaisiin vaikutteisiin kuten vierasperäisiin sanoihin ja ilmaisuihin. Esimerkiksi Yhdyssana on yhdyssana -Facebook-ryhmä levittää avoimesti netissä erinomaisesti kirjoitettua vihapuhetta. Voi väittää, että kielinatseja pelätään Suomessa.

Ei siis ihme, että kielinatsien nykyinen valtakunnankansleri, fil lis. Pekka Viitoin haluaa heti ensitöikseen tehdä selväksi, että kielinatsit eivät vihaa huonosti kirjoittavia ihmisiä vaan ainostaan halveksuvat heitä.

"Me kielinatsit näemme itsemme suomen kielen ja kulttuurin vaalijoina, joiden omantunnonasiana on murskata väärin kirjoittavien tekstit kuin saastaiset torakat", Viitoin sanoo ja lipoo rohtuneita huuliaan.

Kysytään asiaa vielä kentän laidalla edestakaisin hermostuneesti marssivalta puolueen ensimmäiseltä vartijattarelta Hilja Hamppunevalta. Toisin kuin Viitoin, Hamppuneva kokee, että kielinatsismi ei ole niinkään toisten tekstien silpomista. Ennen muuta kyse on oman itsensä voittamisesta, jalostumisesta paremmaksi tekstintekijäksi. "kokonaiseksi luovan luokan ihmiseksi kasvamisesta", hän luonnehtii.

"Tykkäämme kilvoitella etenkin virkkeenalkuisissa numeroissa ja yhdysviivojen käytössä", puolueen ensimmäinen vartijatar Hilja Hamppuneva sanoo. Hän näyttää paksua muistikirjaansa, johon on kirjoitettu vaikeita viivallisia sanoja: Paasikiven–Kekkosen linja, Suomi–Etelä-Afrikka-seura, tax-free-myymälä, mies ja ääni -periaate...

"Vaikka aika moni uuskielinatsi kompastuu nykyään jo ihan liha-makaronilaatikkoon tai syy-seuraussuhteeseen", hän tuhahtaa.

Opillisesta puhtaudesta ei Hamppunevakaan halua luopua. Hän kertoo, että viime vuonna kielinatsit erottivat erään jäsenensä, joka toistuvasti sekoitti yhdysmerkin, ajatusviivan ja repliikkiviivan. "Häntä oli huomautettu asiasta kirjallisesti jo kahdesti", Hamppuneva alleviivaa. Siis kirjaimellisesti alleviivaa.
.........

Kielinatsien väittelyt oikeaopillisuudesta jatkunevat tämänkin vuoden puoluepäivillä pitkälle aamuyöhön. Virallisen ohjelman päätyttyä motellihuoneisiin jäädään tivaamaan, onko kyse laaduntarkkailusta vai laadun tarkkailusta. Iänikuinen kiistanaihe on myös kritikoinnin ja kritisoinnin käyttö, mikä on jakanut kielinatseja kuppikuntiin jo vuosia. Tänä vuonna sisäpiriiläiset arvioivat Twitter-uudissanan hashtag aiheuttavan tuimimmat keskustelut. Tunteet saattavat kuumeta, kun risuaidasta puhuvat ja hastägiä käyttävät pääsevät saman baaripöydän ääreen.

Suojelupoliisin mukaan kielinatsien puoluepäivät sujuvat silti yleensä rauhallisesti, mitä nyt toisinaan opasteisiin ja kauppojen ilmoituskyltteihin on tussilla korjattu kirjoitusvirheitä.

"Aika tyypillistä on, että esimerkiksi 'kana viillokki' on yön aikana muutettu yhdyssanaksi lounaslistaan. Olen kehottanut paikallisia ravintoloitsijoita välttämään esimerkiksi lohi-feta-pastasalaattien kirjoittamista mainoksiin, sillä se vain provosoi kielinatseja", suojelupoliisin tiedottaja Armas Aallontie sanoo auton takapenkiltä. 

Mutta mikä ihme saa ihmisen ajautumaan kielinatsiksi? Psykoterapeutti Pentti Turkismiehen mukaan kielipoliisiksi tai kielinatsiksi ei synnytä vaan kasvetaan. Useimmiten taustalla on jokin esipuberteetti-iässä koettu trauma, esimerkiksi tukahdetut seksuaalifantasiat äidinkielen opettajasta. Kodin rooliakaan ei saa unohtaa.

"Monet kielinatsit tulevat aika vaikeista kotioloista, esimerkiksi molemmat vanhemmat saattavat olla yliopiston professoreja tai muuten vain tärkeileviä, villaneuleita käyttäviä nipoja. Kyllä sellainen jättää jälkensä herkässä iässä olevaan lapseen", Turkismies valittelee.


Kielinatsien puoluepäivät pidetään tänä vuonna Ylistarossa, sillä viimevuotinen kokous Alastarolla aiheutti sijamuotovirheitä.

25. syyskuuta 2013

PMMP teki oman Kid A:n

PMMP: Matkalaulu.
PMMP:n viimeinen (?) levy Matkalaulu surisee, pörisee ja ulisee. Se on Paulan, Miran ja Jorin oma Kid A. Raisun ja remuavan PMMP:n tilalla albumilla esiintyy vakavailmeinen ja  lannistuneelta vaikuttava yhtye.

Matkalaululla PMMP versioi uusiksi yhtyeen vanhoja ja uudempia hittejä. Ne kuullaan pitkinä, hidastempoisina ja elektronisia versioina. Matkalaulu on kaunis, mutta vasiten synkkä joutsenlaulu.

Jollain lailla harmittaa, jos PMMP todellä päättää uransa näin pimeisiin tunnelmiin. Omasta mielestäni PMMP:n parhailla levyillä höpsö leikkimielisyys, estoton rokkivyörytys ja slaavilainen surumielisyys olivat juuri oikeassa tasapainossa.

Kaksi viimeisintä pitkäsoittoa mentiin sitten jo niin ahdistuksen alhossa, että sinänsä hienoista kappaleista huolimatta albumit kokonaisuuksina olivat uuvuttavaa kuunneltavaa. Siinä mielessä Matkalaulu on "alamäen" looginen päätepiste. Jos tällä levyllä olisi vielä Peltoniemen hintriikan surumarssi, niin availisin jo ranteitani.

Mutta edes Matkalaulun haastavat versiot tutuista kappaleista eivät peitä alleen sitä, miten tarttuvia pop-lauluja yhtyeen harmaa eminenssi Jori Sjöroos sävelsi PMMP:lle kymmenen vuoden aikana. Kylmän äänimaiseman sisällä laulajattarien äänet nousevat korkeuksiin. Laulu jää pystyyn.

12. syyskuuta 2013

Susijengin perässähiihtäjä

Ainoa susijengi, jota Suomessa
ei vihata pelaa Sloveniassa.
Suomen koripallomaajoukkue eli Susijengi (sic!) pelaa parhaillaan Sloveniassa EM-turnausta. Jos joku on seurannut viimeiset viikot ainoastaan Teemu Selänteen jääharjoittelua, kerrotaan lyhyesti, että susijengi on suoriutunut loistavasti ja lyönyt jo useita lajin suurmaita. Susijengi on ilmiö.

Tämä on poikkeuksellista, sillä koripallo on Suomessa marginaalilaji ja maakuntalaji. Parissa viikossa Susijengi on kuitenkin ottanut urheiluhuomiotalouden ilmatilan (keksin tuon käsitteen äsken) lähes täydelliseen hallintaansa. Jopa hoki jää jalkoihin.

Suomalaisten sanotaan olevan pikemmin mitalinnälkäistä kansaa kuin oikeaa urheilukansaa. Jos pärjäämme hetkellisesti skeet-ammunnassa tai purjehduksessa, suomalaiset innostuvat asiasta muutamaksi päiväksi. Siksi koripallon pariin tunkee nyt urpoja, jotka alkavat seurata lajia vain sen takia, että luvassa on mahdollisesti menestystä.

Tunnustan, minä olen tällainen urpo. Taisin nähdä elämäni ensimmäisen Suomen korisjoukkueen pelin viime viikolla ja nyt puhun pelistä firman kahviautomaatilla kuin mikäkin köyhän miehen dettmanni.

Politiikan tutkimuksessa tällaista perässähiihtoa kutsutaan voittajan vankkureiksi (eng. bandwagoning), millä tarkoitetaan tilannetta, jossa äänestäjät siirtyvät kannattamaan sellaista ehdokasta, joka näyttää voittavan vaalit. Ihmiset haluavat olla osa voittavaa kokoonpanoa, silloin tuntee itsekin menestyneensä. Tässä kohtaa pääsen tekemään kyökkipsykologisen kehäpäätelmän: ilmiöt ovat muodissa, koska ne ovat muodissa. Näin synnytetään niin poptähtiä kuin presidenttejä.

Tämä on avoin puolustuspuheeni kaikille joskus perässähiihtäneille ja perässähiihtämismielisille.
........

Ensin sanon, että tosifanit kohtelevat meitä rehellisiä perässähiihtäjiä välillä hyvin julmasti. Meitä perässähiihtäjiä syytetään tuuliviireiksi, menestyksenkipeiksi luusereiksi ja juopoiksi, jotka haluavat vain tekosyyn juoda joukolla "kaliaa". Kuulemma pilaamme asiantuntevan kisastudion tunnelman kysymällä kesken pelin, mikä on paitsioansa ja ihmettelemällä, onko käynnissä EM- vai MM-kisat. Mistä sitä aina voi tietää, arvokisoja järjestetään nykyään niin taajaan! Meitä perässähiihtäjiä solvataan, kun laitamme hauskan viikinkikypärän päähän ja ostamme 40 x 40 senttisen fanilipun, jota heiluttelemme ujosti kesken rangaistuspotkukisan. Meille perässähiihtäjille nauretaan, kun aivan asialliseti ihmettelemme, miksei Isomäen jäähallissa edelleenkään saa laadukasta puolikuivaa valkoviiniä.

Tuntemattoman sotilaan Riitaojan sanoin: "Älkää, älkää, en minä mitään pahaa." Myönnän toki auliisti, että oli selkeä virhe lyödä isosti live-vetoa koripallo-ottelun lopputuloksesta, jos luulee korispelissä olevan vain kolme erää ja pelin olevan jo selvä. Niitä eriä on siis neljä, eikä kahdeksan maalin ero koripallossa ole välttämättä niin suuri ero kuin se on jalkapallossa.
.........

Miksi me perässähiihtäjät ansaitsemme parempaa kohtelua?

Ainakin sen takia, että tuemme verorahoillamme ja lottoamisellamme suomalaista huippu-urheilua. Emme kuitenkaan kuluta halliaikaa, vie harrastajilta tilaa tai muutenkaan häiritse lajiniilojen puuhia. Maksamme kiltisti HUMU:n juhlahumut.

Me perässähiihtäjät olemme nettomaksajia myös tapahtumissa. Me olemme niitä viime hetken kalliiden kertalippujen ja hassujen fanituotteiden ostajia, joilta nyhdetään rahat pois parkkimaksuina ja kahdeksan euron muovituoppeina. Perässähiihtäjälle ei heru mistään alennusta, vaikka muussa bisneksessä uusille asiakkaille tarjotaan aina sisäänvetoetuja.

Edellisestä päästäänkin siihen seikkaan, että perässähiihtäjistä osa kasvaa tapakannattajiksi, jopa tosifaneiksi. Arvoisat urheilun pr-ihmiset, me olemme markkinasegmenttiä, me olemme potentiaalia.

Eikä sovi unohtaa, että me perässähiihtäjät saamme lajin näyttämään hyvältä teeveessä – mikä tarkoittaa lajille lisää hilloa sponsoreilta ja mainostajilta. Kun mökki on täynnä, se on meidän perässähiihtäjien ansiota, puhuttiin sitten Turun Kupittaan hallista tai Olympiastadionista. 

Tärkeintä on kuitenkin se, että toisin kuin sponsorilippulaiset – nuo urheilufanittamisen näädät – me perässähiihtäjät tulemme ihan aidosti innostuneina ja omine rahoinemme paikalle. Hitto, me sentään tulemme paikalle! 

Arvon me perässähiihtäjätkin ansaitsemme.


Lue myös: Virkamieskiekko kunniaan!

11. syyskuuta 2013

Janelle Monáe on ihQ

Janelle Monae.
"Wham, bam, thank you mam'!" Nyt laitetaan hösseliksi. Ihastuttavan nerokkaan Janelle Monáen uusi albumi Electric Lady räjähtää ilmoille kuin ilotulitus.

Tätä levyä tehdessä Janelle Monáe on käyttänyt ensin laatikon kaikki väriliidut, hakenut sitten lisää öljyvärejä ja suihkuttanut vielä graffitimaalia päälle. Joku haukkuisi Electric Ladyasillisalaatiksi, minä kutsun sitä liki mestaristason pop-albumiksi.

Electric Ladylla löytyy menoa ja meininkiä vaikka muille jakaa. Electrc Ladyyn voi upota ihan vain ihastelemaan amerikkalaisen mustan musiikin juuria ja kehitystä.

Pop-historialle yhtä aikaa kumartava ja silmää vinkkaava Monáe jahtaa suuruuksia. Päähän välähtää vaikutelmia monista mustan popmusiikin helmistä. Ainakin Archie Sheppin Attica Blues (1972), Marvin Gayen What's going on (1971), Princen Sign o' the Times (1987) ja miksei valkolaisen Beckin häröily-funk-levy Midnite Vultures (1999). Entä tulinko varmasti maininneeksi tarpeeksi klassikkoalbumeja todistaakseni olevani populaarikultturelli?

Ne kaikki ovat paitsi hienoja myös osin sekavia ja hädin tuskin koossa pysyviä albumeja. Monáen kappaleissa on Parliamentin avaruusfunkia, 70-luvun tv-tunnareita, moderneja panosoul-balladeja, doo-wopia, calypsoa ja ties mitä. Välisoitot muistuttavat Lemmenlaivan ja James Bondin tunnareita hapoilla. Eihän tällaisesta vallattomasta hullunmyllystä voi olla pitämättä.

Isot pojat kutsuvat Electric Ladya konseptialbumiksi, mikä popmusiikissa tarkoittaa höpsöä "juonta", höpsömpiä välispiikkejä ja kaikkein höpsöimpiä tekijähaastatteluja. Electric Ladyn kehystarina on jonkin sortin scifi-blaxpoitaatio-suvaitsevaisuusjulistus, jossa saarnataan androidien ja ihmisten tasa-arvosta. Kyllä, luit aivan oikein. Luultavasti konsepti rupeaa ennen pitkään nyppimään minua pahemmin ja pahemmin. Jaksaako kukaan muka kuunnella pop-levyille jätettyjä välipuheita? Sieltä täältä olisi voinut materiaalia jättää poiskin, levy nakuttaa kelloon pitkälti toista tuntia.

Mutta langennutta mestariteosta kuuntelee aina mieluummin kuin tasaisen varmaa onnistumista. Lainaan muusikko Brian Enoa: "Taide on ainoa paikka, jossa voit törmätä lentokoneella ja kävellä sitten paikalta pois."

En usko, että tänä vuonna julkaistaan Electric Ladya parempaa pop-musiikkia. Maailmassa on jotakin kamalasti vialla, kun maailman ylivoimaisesti jännittävin, hauskin ja tyylikkäin (hei, sen nimessä a-kirjaimessakin on hipsu!) naisartisti ei ole maailman suosituin popartisti. Kuunnelkaa ja uskokaa.

5. syyskuuta 2013

Salil eka, salil vika

Punttitreeni tekee hyvää ihmiselle.
Malminkesyttäminen eli punttitreeni on hieno harrastus. Saat lihaksia ja ystäviä, voit kokonaisvaltaisesti paremmin ja kehtaat käyttää wife-beateria klubilla. Iltaisin annat pienen pusun hauiksellesi peilin edessä. Tunnet itsesi upeaksi, koska olet upea.

Aina kaikki ei kuitenkaan mene kuten Pakkotoisto.comissa.

Punttitreenin pilaaminen onnistuu helposti. Liikaa kahvia, liian vähän unta tai turhan monta daquiria Ateljee-baarissa edellisiltana vievät terävimmän puristuksen puserruksesta. Ja helposti tulee tehtyä pelkkää yläkroppaa.

Ikävä kyllä, toisinaan syy epäonnistuneeseen treeniin löytyy kanssakesyttäjistä. Isojen miesten kohdalle pienet asiat tekevät suuren eron. Siksi Sinisen zeppeliinin elämäntaparemontoija listaa tällä kertaa helppoja kohteliaisuusvinkkejä punttisalille.


1. Käy kotona kakalla.

Maailmassa elää kummallinen miestyyppi, jota nimitän keikkakakkaajaksi. Kun itse uskaltauduin vasta varttuneemmalla iällä pissalle pisuaarille kopin sijasta, tuntuu hämmästyttävältä miten moni mies käy muitta mutkitta kakkosella julkisissa tiloissa.

Kun kuntosalilla on muutenkin ruuhkaa, hienhajua ja pulaa raikkaasta ilmasta, ei todellakaan ole kivaa, kun joku kaalilaatikkoa mutustanut punttipauli röväyttää salin ainoaan vessaan tujut tuotoksensa. Sovitaanko niin, että päästetään norppa uimaan vasta kotona.

2. Anna toisten tehdä rauhassa liikkeensä

Voimaharjoittelussa tinkimättömyys luetaan hyveiksi, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Kenenkään lihakset eivät ehdi surkastua, vaikka ei juuri sillä sekunnilla pääse tekemään sitä excel-taulukkoon merkattua toistosarjaa. Ota iisisti, olmi!

3. Älä kälätä kun crosstrainaat

Crosstrainer ei liiku eteenpäin, joten vierustoveria ei sillä pääse pakoon. Siksi kehotan jokaista hölösuuta miettimään, haluaako naapuritreenaaja kuulla poikaystäväsi luonnevioista tai työkaverisi kyvyttömyydestä hoitaa rutiinitehtäviään. Punttisalille tullaan purkamaan työstressiä, ei kuulemaan lisää toimistoloiskiehuntaa.

4. Vähemmän nojailua, enemmän rautaa

Suuren maailman tapaan kuntosaleilla ei vain urheilla vaan vietetään aikaa. Mutta mikä sopii serbimafiosolle, ei sovi tavalliselle pikkuporvarispullistelijalle. Älä omi laitteita itsellesi, äläkä tule lätisemään laitteiden väliin, sillä kukaan ei halua miesjumpperitakamustasi naamalleen. En minä ainakaan. Miehet, oi oppi ottakaatte nuorista naisista, he tekee liikkeet, palaa pukkariin.

5. Ota pyyhe salille

Jos valut hikeä kuin pistetty sika, ota treenipyyhe mukaasi salin puolelle. Kukaan ei halua lillua hikilammikossasi.

6. Lopeta muniesi kuivattelu ja pue päälle

Eräs ärsyttävimmistä kuntosalihahmoista on ns. ikuinen kuivattelija. Ilmeisesti tapa opitaan joukkuelajeissa, joissa jäädään pelin jälkeen jaarittelemaan ilkosillaan. Yleisellä salilla sen sijaan häiritsee, jos noin 30 sentin päässä heiluu täysin tuntematon penis. En ymmärrä myöskään sitä tekniikkaa, jossa pyyhettä kiskotaan edestakaisin haaravälissä minuuttitolkulla. Kuivatellaan asiallisesti, puetaan päälle ja poistutaan pukukopista.

7. Heitä löylyä normaalisti

Saunafasistit alkavat olla historiaa, sillä nuorempien sukupolvien miehet eivät enää kestä samanlaisia kiukkulöylyjä kuin kansalaissodan kokeneet. Sen sijaan yleisiin saunoihin on ilmestynyt uudenlaisia saunasäveltäjiä. Ehkä erikoisimpia näkyjä omalla kuntosalillani on useasti (ja pitkään) saunova keski-ikäinen mies, joka heittää löylyä seisten haara-asennossa alimmalla lauteella. Hermostuttava tapa saunassa, johon tullaan rentoutumaan. Saunaan tullessa jo luulee eksyneensä johonkin höyrypainiryhmään, kun lauteella seistäjöpöttää hikinen ukko.
........

Näillä zeppeliinin ohjeilla kohti tehokasta ja ihmiskuntaystävällistä kuntosalitreeniä! Ja jollei muu auta, "näytetään dorkalle pala".

Lue myös Sinisen zeppeliinin soijarouheenmakuinen blokaus katumusharjoittelusta. Alla tunnelmakuvia Sinisen zeppeliinin kotisalilta.

3. syyskuuta 2013

Myyrää syytetään Nokian tuhosta

Kuvan kontiainen ei liity tapahtumiin.
Myyrän väitetään tehneen tuhojaan Nokialla. Huhujen perusteella on kuitenkin vaikea sanoa, kusta myyrästä on kyse. Laajat selvitystyöt Nokian nakertajasta ovat käynnistyneet tänään.

Ensimmäiset epäilyt kohdistuivat heti aamulla maailman vahvimman Nallen eli Bamsen arkkiviholliseen Johtaja Myyrään, joka tunnetaan julmana riistäjäkapitalistina ja saastuttajana.

Mutta syyllinen saattaa yhtä hyvin olla Marvel-sarjakuvien superroisto Myyrämies tai myöhemmissä tarinoissa esiintyvä The Ultimate Myyrämies. Hän muistuttaa fyysisesti alkuperäistä Myyrämiestä, mutta on raskasrakenteisempi ja kärsii pahasta ihosairaudesta.

Pikkuhiljaa vahvimmaksi epäillyksi on nousemassa amerikkalaisen Steven Pallomeren kehittämä sympaattinen ja neuvokas Myyrä (1963). Rakastettu Myyrä-hahmo kohtaa maailman kuin lapsi, uteliaana oudoista esineistä (kosketusnäyttö, jolla, iPhone, jne.) ja tilanteista (osakekurssin romahdus, tehtaiden sulkeminen).

Haastatteluissa Myyrä ei varsinaisesti puhu järkeviä, mutta äänillä ilmaistaan Myyrän reaktioita ja tunteita, kuten hämmästystä, iloa, surua ja peljästystä. Myyrä-tarinoihin sisältyy usein opetus: kierrätä johtajia, älä myy roskaa tai varo tulitikkuja, varsinkin jos ölynporauslauttasi palaa.

Suomessa julkaistuista Myyrä-kuvakirjoista parhaiten ovat myyneet Kuinka Myyrä sai housut (1978), Myyrä toimitusjohtajana (2010) sekä Narskis, narskis, kyllä meidän kelpaa, muille ei jätetä mitään (2013).

Kotimaisissa kontiaispiireissä myyräsyytökset on otettu tyrmistyneinä vastaan. Kontiaisia harmittaa, että heidät edelleen yhdistetään huonomaineisiin jyrsijöihin kuten myyriin tai nöpästäisiin. Kontiaisten kehittämissäätiö on pyytänyt sekä nisäkäsnimistötoimikuntaa että Suomen kielen lautakuntaa puuttumaan jyrkemmin ottein lehdistön herjaavaan ja virheelliseen kirjoitteluun.

Kontiaisten lähettämässä, hieman nakerrellussa tiedotteessa todetaan, että Nokian tragediassa ei todennäköisesti ole kyse edes kotimaisista myyristä vaan amerikkalaisesta lajista, todennäköisesti aromurmelista tai tikutakusta.

Nisäkäsnimistötoimikunnasta ei tänään haluttu lähteä nimeämään syypäätä väärinkäsityksiin.

2. syyskuuta 2013

Saako lapsesi suosikkiohjelman yleläinen juontaja olla homo?

Hän lukee tiedotuksia merenkulkijoille. 
Miten suhtautuisit, jos Ylen toimittaja, juontaja tai vaikka urheiluselostaja olisi avoimesti homoseksuaali?

Saako tv-kuuluttaja olla homo? Miten suhtautuisit jos oman lapsesi suosikkiohjelman juontaja olisi avoimesti homoseksuaali? Voisiko huippugraafikko olla homo?

Miksi Ylessä on edelleen useita tehtäviä ja ammatteja, joissa ei tulla ulos kaapista? Tuleeko paine alan sisältä – esimerkiksi Pohjalainen, Fox News – vai ulkopuolelta – vanhemmat, sponsorit? Onko Yle jakaantunut arvokonservatiivisiin ja liberaaleihin alueisiin?

Vastaa kyselyyn.
.......

Rastita mielestäsi oikea vaihtoehto. 

Miten suhtautuisit, jos avoimesti homoseksuaalinen henkilö toimisi Ylessä kuuluttajana?

__ Ei hyvä eikä huono
__ Pidän positiivisena
__ En pidä suotavana avointa homoseksuaalisuutta tässä tehtävässä
__ En osaa tai en halua vastata
__ Sexodus takaisin eetteriin!

Miten suhtautuisit, jos avoimesti homoseksuaalinen henkilö toimisi Ylessä graafikkona?

__ Ei hyvä eikä huono
__ Pidän positiivisena
__ En pidä suotavana avointa homoseksuaalisuutta tässä tehtävässä
__ En osaa tai en halua vastata
__ Siis... onko siellä heterojakin?

Miten suhtautuisit, jos avoimesti homoseksuaalinen henkilö toimisi Ylessä urheiluselostajana?

__ Ei hyvä eikä huono
__ Pidän positiivisena
__ En pidä suotavana avointa homoseksuaalisuutta tässä tehtävässä
__ En osaa tai en halua vastata
__ Oikeesti hei sillä nuorella jampalla on pinkki pikkutakki!

Miten suhtautuisit, jos avoimesti homoseksuaalinen henkilö toimisi Ylessä meteorologina?

__ Ei hyvä eikä huono
__ Pidän positiivisena
__ En pidä suotavana avointa homoseksuaalisuutta tässä tehtävässä
__ En osaa tai en halua vastata
__ Ennenkuulumatonta
__ Villapaidoista päättelin

Miten suhtautuisit, jos avoimesti homoseksuaalinen henkilö toimisi Ylessä piirrossarja Pasilassa?

__ Ei hyvä eikä huono
__ Pidän positiivisena
__ En pidä suotavana avointa homoseksuaalisuutta tässä tehtävässä
__ En osaa tai en halua vastata
__ RAUNO REPOMIES EI OLE HOMO!! LÄÄKKEET!

Miten suhtautuisit, jos avoimesti homoseksuaalinen henkilö toimisi Ylessä Uusi Päivä -ohjelman tuottajana?

__ Hyss! Salkkarit alkaa.
__ Anteeksi missä?
__ Metsolat jäi minusta kesken

Miten suhtautuisit, jos avoimesti homoseksuaalinen henkilö selostaisi ennen Ilmestyskirja. NYT -elokuvan alkua 25 minuuttia USA:n imperialismista?

__ Tutteli 4-ever!
__ Se oli muuten mahtavaa, kun se uutistenlukija vetäisi kesken lähetyksen olutpullon pöydän takaa ja esitti juovansa sen. 
__ USA! USA! USA!

Miten suhtautuisit, jos avoimesti homoseksuaalinen henkilö toimisi Ylessä juontajana?

__ Pirjo Heikkilä on ihana
__ Baba Lybeck on ihana
__ Mari Perankoski on ihana
__ Petra Manner se vasta ihana onkin
__ Ne on KAIKKI ihania!

KLIKKAA lähettääksesi vastauksesi.