31. joulukuuta 2013

Freelancerien lyömiseen tiukennuksia

Freelancer-toimittajien ja -kuvaajien yleiset sopimusehdot vuodelle 2014 ilmestyivät eilen Helsingin Pressiklubin baaritiskille mystisesti.

Sinisen zeppeliinin ay-osaston kommari kiikutti painomusteisen dokumentin heti julkaistavaksi. Sopimuksen on laatinut amerikkalainen lakiasiaintoimisto Statler and Waldorf.
..........

FREELANCERIEN YLEISET SOPIMUSEHDOT 2014

  • Freelancer on oikeudellisessa vastuussa kaikesta tuottamastaan sisällöstä. Mahdolliset vahingonkorvausvaateet, mielensäpahoittamiset ja kiukkupalaute ohjataan freelancerille.
  • Freelancer menettää aineiston mediayhtiölle toimittaessaan sen kaikki oikeudet, jälleenkäyttöoikeudet ja oikeuden ottaa valokopioita omasta työstään. Freelancer-kuvaaja luovuttaa mediayhtiölle kuvien lisäksi kameran, lisäsalaman, vyölaukun jossa on vara-akku sekä kuvauskeikalla mukana olleet juomapullot kuitenkin poislukien pullot, jotka on palautettava Lidliin.
  • Freelancer saa pitää kaikki moraaliset oikeudet tuottamiinsa sisältöihin, kun taas mediayhtiö saa kaikki taloudelliset oikeudet freelancerin tuottamaan sisältöön. Tätä roomalaisen oikeuden "sulle hyvä mieli, mulle massit" -periaatetta noudatetaan kaikissa sisältötyypeissä.  
  • Mediayhtiöllä on oikeus (de jure) julkaista freelancerin tuotos missä tahansa julkaisussaan, missä tahansa muodossa ja kenen tahansa nimellä (de facto). Freelancerille ei erikseen korvata näistä mitään (de nada).
  • Freelancer on kuitenkin yhä oikeudellisessa vastuussa myös kaikista edelleenjulkaisuista missä tahansa muodossa. Mahdolliset vahingonkorvausvaateet, mielensäpahoittamiset ja kiukkupalaute ohjataan edelleen freelancerille.
  • Freelancerin on kutsuttava sosiaalisessa mediassa sopimuskumppaniaan adjektiiveilla "loistava", "innovatiivinen" ja "reilu". Kaikki mediayhtiötä koskeva pilkanteko tai sarkastinen iva (de lapandeeros) katsotaan sopimusrikkomukseksi, joka katkaisee avustajasuhteen automaattisesti.
  • Mediayhtiö varaa itselleen oikeuden kutsua freelanceria termeillä "prekariaatti", "medianomi" ja "koira".
  • Mediayhtiölle varataan vapaus kurinpidollisiin toimiin, kuitenkin kohtuuden ja yleisen oikeudentajun hengessä: ”Jos joku lyö freelanceria kepillä ja tämä kuolee siihen paikkaan, lyöjä on ansainnut rangaistuksen. Mutta jos freelancer pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan freelancer hänen omaisuuttaan."
  • Mediayhtiö saa ensiyön oikeuden (droit de media cuissage) freelancerin tyttäriin ja esikoispoikaan. Mikäli neitsyyttä ei voida todentaa, freelancer on velvoitettu synnyttämään/hankkimaan mediayhtiölle uusi neitsyt. Yli 25-vuotiasta neitsyttä ei lueta neitsyeksi, vaikka olisikin korkkaamaton ja kirjoittaisi etupäässä kulttuurista.
  • Sopimuksen allekirjoittaessaan freelancer sitoutuu soutamaan 30 vuotta mediayhtiön kaleerilla. Soutu voidaan hoitaa joko yhtäjaksoisesti tai enintään viidessä (5) eri jaksossa. Kulloisenkin jakson pituus sovitaan freelancerin ja mediayhtiön välillä.
  • Mediayhtiö ei ole velvoitettu korvaamaan freelancerille työtehtävissä särkynyttä atk-välineistöä, silmälaseja tai sielua. Mediayhtiön ei katsota olevan vastuussa freenlancerin harhakuvitelmista, joissa hän saa pysyvän työpaikan sinnikkäällä työnteolla.
  • Freelancerin tulee kaikissa työtehtävissään osoittaa riittävää nöyryyttä ja alentuvaisuutta. Mikäli mediayhtiö ei koe näin tapahtuneen, sillä on oikeus terminoida freelancerin orastava (pätkä)työsuhde ja hänen lemmikkifrettinsä.  
  • Tässä yleisesssä puitesopimuksessa esitettyjä kohtia voidaan tarkentaa mediayhtiön hyväksi sopimusosapuolten keskinäisissä neuvotteluissa mediayhtiön äänieristetyissä kellaritiloissa.

30. joulukuuta 2013

Vuoden parhaat 2013 (sisältää Tauskin)

Vuosi on pulkassa, ja on taas aika palkita ilmiöitä ja ihmisiä. Sinisen zeppeliinin vuoden parhaat 2013 -listalla loistavat naiset, sillä valkoiset heteromiehet keskittyivät valittamaan asioista internetissä. Hienoa, naiset.

Uutuutena some-jakamisen helpottamiseksi valmiit hästägit. Toimii paremmin kuin Kukkuran kupongit!
......


Vuoden häkkilintu: Sini Saarela / Anneli Auer
Pidän molempia syyttöminä.
#annumamma #sinimamma
 
Vuoden uskoonhumahdus: Tauski
Tauski tuli uskoon syksyllä mediassa. Aiemmin hän on tullut muun muassa humalaan, poliisikuulusteluihin ja CatCat-duoon. Odottakaahan kun kaksoisvirranmaalainen kohutimpuri saa kuulla tästä!
#eihelvetti #taivasvarjelemitäsieltätulee

Vuoden pampula(t): Susanna Koski
Ihana Suski uhkui pohjalaista päälletuloseksiä, edusti konservatiivisia perhearvoja ja ihaili demokratian kaatoa puuhanneita esi-isiään. Mutta ne tukkapampulat, ne tukkapampulat! Paikka EVA:ssa varma.
#vihtorikosola #oudotperinnekorut #purrrrrrrr

Vuoden urheilija: Porin Ässät
Tiäksää piänempiki voi yhtäkki voitta isompas.
#raanta

Vuoden eläin: Kajakkipöllö
Tuusulanjärvestä uimareissulta tavattu pöllö kiipesi kajakkiin lämmittelemään ja möllöttämään. Lapsille tiedoksi: Pöllö ei ole vesilintu. Pöllöille tiedoksi: Pöllö ei ole vesilintu.
#märkäpöllö #lyttypöllö

Vuoden kaappaus: Lotto siirtyi Yleltä MTV3:lle
Yle piilotti lottopallokuorman sekaan myös Tapio Suomisen, mutta Maikkarin vahtimestari äkkäsi hänet ja lähetti kuriiripostissa takaisin Isoon-Pajaan.
#tapsukka #paeveoupyysalo

Vuoden otsikko: Tämän takia hän käytti seksimekkoa täällä
Pakko klikata. Pakko.
#kääkjuorut #pronominitauti #rihanna

Vuoden Edward Snowden: Talvivaaran kaivos
Ei tippa tapa, ja kipsisakka-altaaseen ei huku. Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan. Sininen zeppeliini onnittelee jo toisesta peräkkäisestä maininnasta tällä listalla! #perästäkuuluu #uppista #gameofthrones

Vuoden kriminaali: Helsingin huumepoliisit
Mihin tarvitsemme rikollisia kun meillä on tällaiset poliisit. 
#kilonpoliisi

Vuoden blogi: TitiVitunTyy
Avara luonto amfetamiinilla.
#angrybirds

Vuoden paavi: Paavi Franciscus
1000-2000-lukujen parhaita paaveja. Alla onnistunut alkukausi, varsinkin kun muistaa minkälaisessa kriisissä seura oli Franciskuksen aloittaessa. Tuonut paaviuteen nuoruuden intoa (77 vuotta) ja sydämellisyyttä (jesuiitta). Benedictusta kutsuttiin "Jumalan rottweileriksi", joten Franciscukselle sopisi lempinimi "Jumalan springerinspanieli". 
#kerettiläiset #avemaria

Vuoden kriisiviestijä: Merja Ailus
"Nyt on tekemisen paikka, ja johtopäätösten aika on myöhemmin." 
#uppista #keva 

Vuoden "aiooksäkinvielätäällä?": downshiftaus, Arttu Wiskarin ura ja Jipun nyxä/exä
Tappavan hiljaisessa rivarinpätkässä ehtii ajatella. Synkkiä.
#kojo #leipäkone #syyriansota

Vuoden poismeno: Nelson Mandela
The Original Gangster on poissa. Taivaassa on nyt ainakin kolme mustaihoista: Rosa Parks, Nelson Mandela ja tohtori Huxtablen isä.
#niggapleaz #obamaselfie

Vuoden tieteellinen saavutus: Ensimmäiset kloonatut kantasolut
Tutkijat ilmoittivat ensitöikseen kloonaavansa Sophia Lorenin (nuoruuden) tissit, "ihan vaan tieteen nimissä".
#dolly #dollyparton

Vuoden tamperelaisteko: Kiekkolegenda Timo Jutilan laihduttaminen
Amor vincit keskivartalolihavuus. Erittäin tasokas tamperelaisvuosi ylipäätään: Suomen vapauttaja, natsikäsi-Seppo morotti eduskunnassa, linnanjuhlat lusittiin Tampere-talolla, kiakkovieraat hakkasivat fascisti-Histamiinia ja jääkiekkoseura Ilveksen myynti eiku osto eiku myynti eiku osto päättyi ikävästi. Tampereella ei ole tapahtunut näin paljon sitten... kyllä te tiedätte minkä. 
#juti #murhakustaa #mansesteri

Vuoden talouspoliittinen neronleimaus: Pukkilan kunnan lottorivi 
2, 7, 12, 13, 22, 26, 36.
#pennitmiljoonaksi

Vuoden monumentti: Lastensairaala / Helsingin Guggenheim-museo
Molemmat erittäin suosittuja rakennuksia ollakseen vielä kokonaan rakentamatta. Hienointa on, että lastensairaala-kortilla pystyy osoittamaan moraalista närkästystä tekemättä varsinaisesti mitään. Lastensairaala-kortti toimii niin talossa kuin puutarhassa: "Kieltäydyn viemästä roskia ulos ennen kuin lastensairaala on pystyssä", "Ei enää yhtään Syyrian lapsipakolaista ennen kuin lastensairaala!", "Pakkoruotsi pois koska lastensairaala".
#pytinki #paheksunta #ajatelkaaedeslapsia!

Vuoden Pirjo Heikkilä: Pirjo Heikkilä
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
#lahest #pirjot

Vuoden tunari: Suomen nuoriso
Pohjanoteeraus Pisa-tuloksissa, Cheekin ja Robinin kuunteleminen, talvisodasta piittaamattomat medialausunnot linnanjuhlissa, twerkkaus... jumaliste, jonnet! Elämä on muutenkin niin läyhää.
#vmp

Vuoden kustannuserä: Kokki Hans Välimäen vedet
Vuonna 2013 tavallisen keskituloisen helsinkiläisen elinkustannuksista yli neljä prosenttia muodostui Välimäen porevedestä. Välimäki lupaa jatkaa maksavien asiakkaiden loukkaamista myös vuonna 2014.
#senytvaanontyhmäämaksaaliikaa #kuplat
 
Vuoden comeback: Mäkikotka Janne Ahonen
Kiihdytyskilpailuissa rahansa menettänyt 58-vuotias ompelija-mäkimies veti vielä kerran pinkit trikoot (hei, missä lajissa kilpaillaan pinkeissä kokovartalotrikoissa!!?) ylleen ja täräytti yli kriittisen pisteen. 
#flyingfinn #kansaneläke

Vuoden mediateko: STT:n yövuoro siirtyy Australiaan
Tämän kauemmas ei voi suomalaista työtä ulkoistaa. Antaa aivan uuden merkityksen yövuorossa surffailulle. Tulossa: koskettavia reportaaseja koalasairaaloista sekä aiempaa iloisempia poliisikierrosten yhteenvetoja.
#katsokenguruloikkaa #menatwork

20. joulukuuta 2013

Twerkkaus villitsee krebaajia

Twerkkaus pianolle eli twerc a una corda.
Uusi muoti-ilmiö twerkkaus villitsee tanssikansaa yökerhoissa ja jatkoilla. Imettävien Wikipedian eli Vauva.fi-palstan mukaan twerkkaus tarkoittaa suomeksi "seksikästä pepunpyöritystanssia". Mammat tietää.

Twerkkauksen keksi viime talvena puolalainen Mico Kieslowski nähtyään televisiossa mainoksen voiteesta, joka auttaa peräaukon kutinaan. Mainoksessa viehättävä lenkkeilijä hinkkaa itseään puuta vasten. Skumppahuuruissaan Mico kehitti raapimisesta uuden muotitanssin, twerkkauksen.

Muutamassa kuukaudessa twerkkaus levisi kulovalkean tavoin läpi bailaavan maailman. Viimeksi täysin hetero aloitti tanssibuumin vuonna 1956, kun diplomitanssinopettaja Åke Lindblom toi Suomeen niin sanotun rockjytän.
........

Koska elämme Suomessa, viranomaiset huolestuivat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen revityin tutkija Eki Beesethoney selvitti tuoreessa superkultaturboextrajättiraportissaan twerkkauksen hyötyjä ja haittoja. Raportti julkaistiin eilen bar Namussa.

"Säännöllinen ja kohtuullinen twerkkaus auttaa kehittämään ja ylläpitämään luuston, lihasten ja nivelten toimintakykyä. Lisäksi twerkkaus vähentää masennuksen ja ahdistuksen oireita sekä parantaa mielialaa", Beesethoney sanoo.

Viiden minuutin nopeatempoinen twerkkaus polttaa noin 50 kilokaloria. Twerkkauksen jälkeen on hyvä juoda runsaasti kovaa vettä.
..........

Twerkkauksen hyödyt kääntyvät kuitenkin helposti haitoiksi. Aikuisen miehen riskiraja kulkee kahdessa kerrassa viikossa. Nuoren naisen kiinteä vartalo kestää paremmin twerkkausta, mutta yli kolmekymmentävuotiailla yksikin twerkkaus saattaa aiheuttaa nivelrikon tai häntäluun murtumisen.

"Suosittelen parikymppisille twerkkausta aperto ja con brio, kun taas keski-ikää lähestyvien kannattaisi ehdottomasti twerkata andante tai jopa comodo", Beesethoney opastaa.

Beesethoney varoittaa, että twerkkauksen mukana tulee raskas elämäntyyli, jossa kuntoilu ei enää ole pääosassa.

"Twerkkaus liittyy usein krebaamiseen ja etenkin pitkien pyhien jälkeen twerkkaamista on vaikea saada poikki."

Liikatwerkkauksen ensimmäisiä merkkejä on tylsämielisen elektron sietokyvyn nousu. Raskaasti twerkkaavilla todetaan usein muistin ja päättelykyvyn heikentymistä, aloitteellisuuden vähenemistä ja motorisia ongelmia. Oireet ilmenevät yleensä alkuviikosta.

Runsaaseen ja pitkäaikaiseen twerkkaukseen liittyy paljon terveydellisiä ongelmia, kuten hikoilua, keskittymiskyvyttömyyttä, sydämen tykytystä, unettomuutta, janon tunnetta, ruokahaluttomuutta, ripulia, suolen huonoa toimintaa ja ummetusta sekä ennenaikaista vanhenemista.

Vuosittain Suomessa kuolee twerkkaukseen noin kahdeksan ihmistä. Osa kuolemista selittyy yksinkertaisesti sisäelinten muljahtamisella pois paikoiltaan, mutta enemmistö menehtymisistä on tapaturmaisia. Twerkkauksen aikana reaktio- ja havainnointikyky heikkenee, mikä aiheuttaa onnettomuusriskin kasvamista. Myös twerkkauksen aiheuttama egon voimistuminen, aggressiivisuus ja uhkarohkeus vaikuttavat onnettomuusalttiuden kohoamiseen.
...........

Työterveyshuollossa twerkkaus näkyy lisääntyneinä alaselän vammoina ja häpeän tunteina.

Vastaanotolla yli kolmekymppisten twerkkaavien miesten usein esittämä kysymys on, kuinka paljon voi twerkata ilman, että seksitoiminnot kärsivät. Kysymykseen on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta, koska naisten kyky sietää twerkkaavaa miestä vaihtelee suuresti.

Tunnettu tosiasia on, että usein pieni määrä twerkkausta vähentää suorituspaineita ja tätä kautta seksuaalinen suorituskyky voi jopa parantua. Usein mies on twerkkauksen jälkeen kuitenkin niin puhki, että nukahtaa heti eikä jaksa keskustella tunteistaan tai kuunnella naisen huolia.

"Tutkimusten valossa on selvää, että isosti twerkkaaminen aiheuttaa ajan mittaan lähes vääjäämättä seksiongelmia. Ja muitakin ongelmia", Beesethoney sanoo.

THL on käynnistämässä alkuvuodesta "Twerking off" -kampanjaa, jossa ihmisiä valistetaan liikatwerkkauksesta. Kampanja toteutetaan suomalaiseen tyyliin eli haittavaikutuksia liioitellaan, vanhuksia pelotellaan ja kouluissa vierailee uskovaisia soittamassa akustista kitaraa.

18. joulukuuta 2013

Jouluihminen on kardemumman tuoksuinen natsi


Klassinen joulutervehdys.
Ruotsissa paljastui hiljattain, että joulutortut ovat natsitorttuja (katso kuvat). Tortun pintaa raaputtamalla esiin nousee muitakin järkyttäviä tosiasioita joulusta.

Herää kysymys, onko joulu tosiasiassa vain peitelty yritys kansallissosialistaa ihmisiä? Sininen zeppeliini paljastaa nyt joulun ja kansallissosialismin aatteellisen kohtalonyhteyden.


FAKTA: Sekä joulu että kansallissosialismi tulevat Saksasta.
Suurin osa jouluperinteistä ja natsiperinteistä on keskiluokkaista saksalaista alkuperää.

FAKTA: Joulun huomioväri on punainen, natsismin huomioväri on punainen.
Vertaa esim. joulupukin nuttua ja natsilippua. Musta, punainen ja valkoinen toistuvat joulun ja natsismin värimaailmassa.

FAKTA : joululauluissa ja natsilauluissa lauletaan valkoisesta ylivallasta.
"I'm dreaming of a white Christmas / Just like the ones I used to know". Lisäksi monissa joululauluissa viitataan salakavalasti Saksan armeijan etenemiseen. Esimerkiksi klassikoissa Reippahasti käypi askeleet ja Tiptaptiptap kuulee herkällä luennalla selviä kaikuja saksalaisen armeijan saappaiden jylhästä pauhusta. Sokeltavan filosofin Slavoj Žižekin mukaan kyse on "joulun kätketystä perversiosta".

FAKTA : Asioiden merkitseminen daavidintähdellä.
Kuuset merkitään tähdellä. Juutalaiset merkittiin tähdillä. Tämä on väärin! Kaikki puut ovat yhtä arvokkaita (no, ehkä ei haapapuut), ja kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Sillä emmekö muka vuoda samaa verta? Emmekö me muka tunne samoja tunteita?

FAKTA : Meil' himmeli, heil Himmleri.
Tämä ei voi olla sattumaa.

FAKTA: Molemmissa ideologioissa ollaan sairaalloisen kiinnostuneita valtakunnista.
Tuhatvuotinen valtakunta / rauhan valtakunta, anyone?

FAKTA: Jouluna on pakko puuhata kaikenlaisia asioita, koska joku auktoriteetti (äiti, vaimo, tuntematon sukulainen) niin vaatii.
Jouluihmiset ovat kardemumman tuoksuisia natseja: Pitää siivota, ostaa lahjoja, lähettää kortteja, käydä tapaamassa pissalta haisevia vanhuksia ja ajella ympäriinsä rumassa, kutittavassa lahjavillanutussa. Missään vaiheessa tätä hyörimistä ei saa kyseenlaistaa. Natsitkin sanoivat sodan jälkeen, että "me vain tottelimme käskyjä".

FAKTA: Korttien keskeinen asema molemmissa ideologioissa.
Joulukortteja suositumpia ovat nykyään vain natsikortit.

FAKTA: Niin joulupukin kuin natsien organisaatio on huippuunsa viritetty valvontakoneisto.
Molemmat väkivaltakoneistot perustuvat ajatukselle, että niillä on oikeus kytätä kansalaisiaan ja pitää heistä salaisia nimilistoja. Joulupukin Gestapo-miehet tarkkailevat salaa "kilttejä" ja "tuhmia" lapsia, eivätkä kansalaiset pääse tarkastamaan mitä tietoja heistä on kerätty rekisteriin. Sekä natsit että joulupukki luottavat urkinnassaan myös ilmiantoihin ja pelotteluun.

FAKTA: Sekä joulu-ihmiset että natsit ovat innokkaita käyttämään uuneja.
Anteeksi.

FAKTA: Joulun alla julistetaan rauhaa, mutta viimeistään tapanina tapellaan.
Hitlerkin vakuutteli rauhantahtoisuuttaan sudeettialueet saatuaan, mutta kuinkas sitten kävikään.

FAKTA: Tuottavuus perustuu pakkotyölle.
Kirjailija-kuvittaja Mauri Kunnaksen propagandistisesta suurteoksesta Joulupukki (1981) saa käsityksen, että tontut työskentelisivät ilomielin joulupukille. Tosiasiassa onnettomat tontut on kerätty suuriin leireihin ("pukinpajaan"), jonne kukaan ulkopuolinen ei pääse. Siellä tontut puurtavat pitkiä päiviä nikkaroiden ja kooten asioita ilman toivoa palkasta saati vapaudesta. Soittaako mitään kelloja? 

FAKTA: Juutalaiset eivät vietä joulua.
Heillä on hanukka.
...............


Lopuksi toivotetaan blogin kaikille lukijoille riemullista joulujuhlaa.

17. joulukuuta 2013

KIITOS Burger King -jonojemme veteraanit

Rakas äitimuori,

kirjoitan Teille täältä jostain Starbucksin jonon ja Burger Kingin jonon välistä. Meitä on kielletty sanomasta tarkkkaa sijaintiamme, ettei ryssä kiilaisi väliin.

Mannerheimintie-linja näyttää toistaiseksi pitävän, mutta sekä Kalevankadulta että Pohjois-Esplanadin suunnalta vihulainen pyrkii jatkuvasti katkaisemaan reittimme tiskille. Äsken joku vantaalainen töni minua selkään.

Joukkojen moraali on vielä korkealla, vaikka vilu ja nälkä koettelee jokaista. Varustukseni on mallia Cajander eli pikkuisen paleltaa. Ei auta minun valittaa, sillä moni värjöttelee täällä pelkissä luikkareissa ja pikkutakissa. Köyhä isänmaamme ei ole antanut pojilleen edes vastikkeetonta perustuloa. Katulämmityksen ansiosta kaatuneita on vain muutamia satoja, mutta kadonneiden määrä kohoaa nopeasti.
........

Jono etenee hitaasti ja jouluostokseni painavat. Tunnelmaa ei kohota kuulemamme huhut, että Kaisaniemen Hesburgeriin pääsee suoraan sisään ja siellä kerrosaterioiden lämmössä saksalaiset miehet viihdyttävät suloisia neitokaisiamme meidän poikain kärsiessä täällä BK:n edessä.

Älä silti ole huolissasi äiti kulta, sillä olen tavannut täällä hyviä ihmisiä, ja yhteishenki on luja. Onhan Burger Kingin nautapihvi syvä ja voittamaton!
..........

Jonossa edelläni olevat jermut ovat nähneet kaiken. He jonottivat Alkoon ennen kuin siellä oli itsepalvelu, he jonottivat Suomen ensimmäiseen Lidliin. Osa heistä on jopa jonottanut Imperiumin vastaiskuun kauan sitten 1990-luvulla. Nämä ketaleet (sellaiseksi he itseään ja toisiaan nimittelevät) opettivat minulle, että ennenvanhaan erikoistehosteet tehtiin nukeilla ja pienoismalleilla. En kehdannut heille nauraa. sillä näiden miesten ahavoiltuneilta kasvoilta on jo kadonnut se nuoruuden ruso, joka minullakin vielä hetken on.

Sillä totuus on, että jo muutama päivä täällä jonoissa on vanhentanut minuakin vuosia. Jos joskus palaan täältä jonotuksen kauhuista, toivon voivani elää rauhassa pizzaperjantaista nauttien. Miten sitä arkiset riemut tuntuvatkaan täällä jonon pauhussa nyt kultaakin arvokkaammilta. Niitä pieniä asioita, joita ei nuggetteja lämmittäessä osannut arvostaa.
..........

Lopetan kirjeeni, sillä lähestymme vääjäämättömästi etulinjaa. Kassalta palaavat näyttävät riutuneilta ja huutavat meille tulokkaille sellaisia törkeyksiä, että suunsa saisi pestä saippualla! Heiltä kuulin, että pystypöydissä on käyty kovia taisteluita Double Whoppereista, jotka olivat hetkellisesti loppuneet kesken. Burger Kingin päämaja kuitenkin kieltää tällaisen tiedon. Huolestuttavimpia ovat silti uutiset, että osa pojista on seonnut koska Starbuckissa ei myyty Gingerbread lattea. Ilmeisesti huoltoyhteyksissä on vikaa.

En halua huolestuttaa Teitä, Äitini, mutta iPhonessani on enää 26 prosenttia virtaa. Vielä pitäisi pystyä tekemään paikkamerkintä ja ottamaan kuva annoksesta Instagramiin. En tiedä, koska seuraavan kerran saan ladattua puhelimeni ja voin Teille kirjoittaa. Vielä kysyn, olisiko mahdollista, jos lähettäisitte jonkun tuomaan minulle kashmir-kaulahuivini ja liput Hobitti – Smaugin autioittama maa -elokuvaan?

Kerro terveiseni veljelle, tiedän että hän on nyt mies talossa ja yrittää pelata Grand Theft Auto V:n läpi parhaansa mukaan. Vastuu painaa hänen harteitaan, kun koulussakin pitäisi välillä käydä. Ja kerro pikkusiskolle, että ajattelen häntä täällä joka päivä, kun näen hänen poseeraavan duckface-ilmeellään tuntemattomille miehille somessa. Teitä rakas äiti, ajattelen lämmöllä, kun vedän huppua syvemmälle päähän ja melkein saatan jo haistaa ilmassa leijuvan rasvan tuoksun.

Täältä jostain, poikasi SZ

16. joulukuuta 2013

TPS:n johto myönsi virheettömyytensä

Jääkiekkoseura TPS:n johto myöntää avoimesti, että se ei ole tehnyt virheitä. TPS-johto antoi haastattelunsa Turun Sanomien värisivun toimittajalle pudotuspeliviivan alapuolelta sunnuntaina.

"Pakko se on tässä vaiheessa kautta rehellisesti tunnustaa, että muut ovat väärässä", TPS-pomo sanoo. Hän ei halua esiintyä jutussa omilla päätöksillään.

TPS:n johto aikoo kevään aikana tarkastella kriittisesti seuran johdon ympärillä pyörivää joutoväkeä. Syynin alle joutuvat ainakin zambonin kuljettaja ja osa Elysée Arenan lipunmyyjistä.

"Kyllä tässä on tutkistelun paikka aika monella. Meidän johdon tehtävänä on nyt syyttää ja roiskia sinne tänne, tärvätä brändiä hölmoillä päätöksillä ja lähteä sen jälkeen Dennikseen syömään Pizza alla Stouni", TPS-johtaja sanoo.
........

TPS:n kausi on sujunut kaksijakoisesti: paskasti ja käsittämättömän paskasti. Johdon mukaan huonoon peliesitykseen syynä ovat ensisijaisesti omat pelaajat ja vastustajan pelaajat. Valmentaja Kai Suikkasen asemaa ei HK Areenan käytävillä haluta kommentoida.  

"Ihme kakkahousuja kaikki", TPS-johtaja tyytyy toteamaan perätuhdosta.

TPS:n johdon kausi sen sijaan on mennyt ihan mukavasti, on ollut katkarapuja buffet'ssa ja Hesen kastike ei ole loppunut kesken. Joulukuun alussa TPS-johto kokoontui juhlimaan Olavin Krouviin, jossa kattoon ripustettiin Ari Vuoren pelipaita. Ari Vuori oli ripustettaessa pelipaidan sisällä. Hän on roikkunut katosta nyt 18 päivää, ja nestehukasta huolimatta hyväkuntoinen.

TPS:n johdon kyvyt on havaittu muissakin organisaatioissa. Fukushiman ydinvoimalasta ja Talvivaaran kaivoksesta on tultu katsomaan, miten asiat saadaan vielä pahemmin sekaisin.

"Kyllähän se kummasti nostaa oman porukan henkeä, kun näkee miten Tepsissä hommia hoidetaan", Japanista lentänyt laitosinsinööri Kensaro Wiwa iloitsi Typhoonin pihalla. Hän perui seppukunsa päästessään käymään Naantalin Muumimaassa.
.........

TPS:n kriisistä huolimatta TPS-johto ei ole lyönyt hanskoja naulaan. Haastateltu TPS-pomo kertoo Börsin pöheikössä luottamuksellisesti Sinisen zeppeliinin edustajalle, että uusi strategia on jo powerpoint-kalvoilla Jukka Koivun läppärissä. Strategia on vähän kuin taktiikka, mutta monimutkaisempi.

"Kirjoitimme koko strategian ISOILLA KIRJAIMILLA JA ARIAL BOLDILLA niin se sopii sitten Jukan suuhun paremmin."

TPS-johdossa innovoidaan aivan uudenlaista menestysreseptiä: Hyvien pelaajien ostamisen sijasta hyvät pelaajat karkotetaan tai myydään muualle. "En tiedä, onko tätä koetettu vielä missään muualla, että siinä mielessä me TPS-johdossa olemme taas edelläkävijöitä."

Yhtenä hurjimmista ideoista seurassa väläytellään tsekkihyökkääjä Jaromir Jagrin palkkaamista joukkueen huoltajaksi. "Se poika osaa teroittaa luistimia", TPS-johtaja kehuu.

Alustavan sopimuksen mukaan TPS maksaisi Jagrille noin 400 000 euroa kaudesta ja tämän lisäksi hän saisi ilmaiseksi Aurakadun Amarillosta Bar Samplerin niin monta kertaa kaudessa kuin haluaisi. Bar Sampleriin sisältyy Fajita Magic -maustettuja ranskalaisia, friteerattuja jalapeño popperseja, mozzarellatikkuja ja sipulirenkaita sekä Hellmann’s-majoneesia, jalapeño-valkosipulimajoneesia ja Amarillon BBQ-kastiketta.

12. joulukuuta 2013

Kekkosdieetillä kesäkuntoon


Urkin selfie.
Suomen neljänneksi kovin* presidentti Urho Kekkonen oli hoikka poika.

Kekkosen kiinteän vartalon salaisuutena pidetään ahkeraa urheilemista. Silloin unohtuu, että Urkin upeus perustui pohjimmiltaan niukkaan ruokavalioon. Kekkonen hallitsi itsevaltaisin ottein painoaan 1960–70-luvun Suomessa.

Sininen zeppeliini paljastaa nyt ensimmäisenä suomettumisen jälkeisenä blogina salaisen kekkosdieetin, jota UKK noudatti noottikriisistä lähtien.

Presidentin itsensä ylös kirjaama dieetti löytyi sattumalta, kun Juhani Suomi tutki presidentin pyjamantaskut kekkosarkistossa viime talvena. 

Älä siis enää ole pläski vorraaja vaan ala oman elämäsi myrrysmieheksi Kekkosen opeilla!
............

Kekkosdieetin juju on sen 5:2-rytmissä. Siinä viikon viitenä päivänä noudatetaan kuuliaisesti samoja rutiineja ja kahtena päivänä eletään hyvin kevyesti.

5 päivän dieetti: 
  • Punnitus ja painon muistiin kirjoittaminen.
  • Aamiaiseksi puuroa, päivän uutisten tutkistelua
  • Lounaaksi lahnan päätä (kaivelua) ja vedellä jatkettua piimää
  • postin, asiakirja- ja raporttimateriaalin läpikäyminen, kirjallisia töitä, keskusteluja ja neuvotteluja vieraiden kanssa aina kello 21.30:een asti.
  • Iltatee, juureen leivottua tummaa leipää
  • Vaiteliasta television katselua Sylvin kanssa
  • Omassa huoneessa radio Luxemburgin kuuntelua
  • Yöpuulle

2 päivän dieetti: 
  • Soitto Martti Miettuselle ja kuulumisten vaihtaminen
  • Sauna Vladimir Stepanovin kanssa
  • Hallituksen hajottelua (vapaavalintainen)
  • Ahdin antimien nautiskelua
  • Hummailua Tabe Slioorin kanssa

Kekkosdieetin tulokset hämmästyttävät. Jo muutaman viikon K-linjaa noudattamalla saa terveen päänahan, lankkuvatsan ja kiusallinen Zadinov-vuotokin lakkaa. 

Tarinoiden mukaan kekkosdieetti parantaa jopa viinapäätä. Kerrotaan, että vesiselvältä vaikuttanut Kekkonen kantoi toistuvasti Tamminiemen saunasta ulos löylyihin sammuneita elinkeinoelämän pamppuja. Kyseessä saattaa olla pelkkä legenda, sillä ainakaan Ahti Karjalainen ei muista tällaista tapahtuneen. 
 
..........

Brežnev soittaa kotiin.
Kekkonen oli oman aikakautensa Cheek eli Chekkonen. Häntä rakastettiin ja vihattiin, ja häntä rakastettiin vihata. Hänestä henki maskuliinisuus, hän pukeutui särmästi ja esiintyi Olympiastadionilla hurraavalle yleisölle.

Kekkonen otti isoa roolia sekä ulko- että sisäpolitiikassa, ja ilman kekkosdieettiä hänen voimansa olisivat varmasti ehtyneet jo ennen viidettä pääministerikautta. Kekkonen oli Suomen poliitikoista ainoa, joka ei vilustunut yöpakkasissa 1958.

Todelliseen testiin kekkosdieetti joutui ennen ETYK:iä. Tehtaankadulla ymmärrettiin, että tätä maata ei valloitettaisi pelkällä D-vitamiinilla. 

Kävi niin, että Suomen ja Neuvostoliiton leikkisässä poliittisessa karhunpainissa olivat vastakkain äärimmilleen viritetty poliittinen kone Kekkonen ja itsensä plösähtämään päästänyt, parhaat päivänsä nähnyt Leonid Brežnev.

Vaikka Brežnev oli vasta poikanen verrattuna Kekkoseen, hänen epäterveellinen, paljon rasvoja ja hiilihydraatteja sisältänyt ruokavalionsa teki miehestä väsyneen ja helpon vastustajan. Kekkosella sen sijaan sivakoi edelleen kuin nuorena ylioppilaana kevättalvella 1918.

Historiallisesti on kuranttia sanoa, että niukka kekkosdieetti päihitti kaksi raskasta suomensyöjää [Staliniakin närästi talvisodassa]. Otto Wille Kuusinen ja Brežnev saivat pataan. Fitness-Kekkoselta jäivät elämään sanonnat "Syyttäkää minua, Kekkosta!", "Liha tottelee kuria" sekä "Lämmitellään Hallamassa, kun on halla maassa".

Jälleen kerran kevyt ja ketterä Suomi löi raskaan ja etikkaisen vihollisen. 

Tämän blogin kustantamista on tukenut Kunto Kalpa säätiö.
............

* Kovimmat presidentit ikuna: 1. Ryti 2. Koivisto 3. Relander

9. joulukuuta 2013

Kiakkovieraasi on pujahtanut ylleni

Joukko maamme sofistikoituneimpia yhteiskuntakriitikkoja kokoontui itsenäisyyspäivänä Tampereelle särkemään paikkoja. Kriitikot kutsuivat itseään kiakkovieraiksi ja muut kutsuivat heitä höppelispöppeleiksi.

Kiakkovieraiden tempaus oli suunnattu rouva Jenni Haukion Tampere-talolla pitämää runoiltaa vastaan. Haukio on naimisissa Mauno Koiviston titteliä hallussaan pitävän tyypin kansssa.

Tampereella on viimeksi järjestetty poeettinen matinea vuonna 1963, kun Lauri Viita lausui Kissanmaalla otteita Kukunor-kokoelmastaan. Tapahtuma oli täysi fiasko, minkä takia Tampereella on sittemmin järjestetty vain pubivisoja.
..........

Heti Sorsapuistoon päästyään pasifistit alkoivat käyttäytyä aggressiivisesti. Rastapäät rynnivät päin aitoja ja heittelivät oluttölkkejä kohti ohranaa. Kiakkovieraat rikkoivat myös Stockmannin ikkunoita. Siis voitteko uskoa, että Tampereella on Stockmann!?

Kiakkovieraat olivat tarkoittaneet tapahtuman rauhanomaiseksi rähinäksi ja olivat siksi käskeneet osallistujia tuomaan mukanaan omat astalonsa. Kiakkovieraat olivat tunnistamisen vaikeuttamiseksi naamioituneet Timo Jutila ja Pate Mustajärvi -naamioilla, mikä tuntui sikäli oudolta, että kaikki Mansessa tuntevat Jutin ja Paten. Myös hienoja Olli Lindholm -naamioita oli tehty, mutta kukaan ei suostunut käyttämään niitä.

"Natsisiat v***u seisovat tuolla v***u hiljaa paikallaan v****u provosoimassa meitä", penaalin terävin kynä Jakke analysoi kaataessaan vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää.

Pinkkiin pipaan sonnustautunut Peke sanoi tulleensa paikalle sähläämään, koska halusi lukea asiasta Ulla Appelsinin tulkinnan. "Siinä on päätoimittaja, jolla on trolli kynän molemmissa päissä", Peke kertoi kaaduttuaan maahan.

Sinisestä huvimajasta tilannetta seurannnut ylikonstaapeli Artturi Reinikainen sanoi, että Sorsapuiston istutuksia myllättiin "niin maan perusteellisesti". Harvalla oli enää tässä vaiheessa mielessä Haukion Runo-Kaarina-palkittu esikoiskokoelma. Minulla oli, minulla on se hyllyssä. 
........

Keitä nämä kiakkovieraat oikein olivat? Kiakkovieraiden ideologinen tausta on anarkismi. Anarkismi on aate, jossa vapautta ja tasavertaisuutta kannattavat hunsvotit pirstovat toisten ihmisten omaisuutta ilman lupaa. 

Anarkistien mukaan he saavat käyttäytyä miten tahtovat, mutta kukaan ei saa tulla siihen väliin koska silleesti fasismi. Anarkistien luokkaviholisia ovat muun muassa kirkko, Handelsbanken sekä liikennevalot silloin kun niissä palaa punainen.

Tampereen väkivaltakoneiston ylikomisario Rautakallio kommentoi tapahtumia neppaillessaan klemmareita purnukkaan. Rautakallion mukaan kiakkovieraiden sekava käytös johtui kiljun ja poliittisen aktivismin vaarallisesta yhdistelmästä. 

"Moni kiakkovieraista oli tehnyt viivelähdön eli kupitellut ja kuunnellut Black Flagia Nekalassa ennen Tampere-talolle saapumista. Poliisi muistuttaa punkin olevan tauti joka ei tapa, mutta levittää borrelioosia", Rautakallio sanoi.

Politiikan tutkija Turkka Raivo epäili Tampereen tapahtumien syövän demarien kannatusta, sillä "mikä nyt ei söisi demarien kannatusta". Tutkija sanoi haastattelussa muutakin, mutta esitetään tässä jutussa mieluummin toimittajan omia mielipiteitä.
..........

Paikan päällä Sorsapuistossa kiakkovieraita kummastutti, että jos neljäsataakiloisen eläimen lähietäisyydellä räjäyttää paukkupommeja tai lyö sitä jääkiekkomailalla, neljäsataakiloinen eläin saattaa käyttäytyä arvaamattomasti.

Tampereen poliisissa sen sijaan oltiin tyytyväisiä hirnuvaan pelotteeseen. "Heppa täydessä ravissa on kaikkein raainta voimaa", ratsupoliisi Aarre Simonen hihkaisi ylpeänä ja katkaisi sapelillaan hipin hupparinnyörit.

Parikymmentä antijenniläistä vietiin koppihoitoon. Internoitujen joukossa olivat paikalliset julkisuuden henkilöt Juhana Vilén ja karvakuonojen Riku. Rikun edunvalvojan Eno-Elmerin mukaan Riku on hyvässä kunnossa, mutta järkyttynyt.

"Riku ei olisi ikinä itse lähtenyt mukaan tämmöiseen rettelöintiin. Ransu tai muut venkulat ovat hänet ylipuhuneet", Eno-Elmeri paheksui tiedotteessa. Sininen zeppeliini ei tavoittanut Ransua ennen tämän blogin viraaliinmenoa.
.........

Tampere-talon vierailta tai kansalta ei herunut sympatiaa kiakkovieraille. Eliitti harmitteli, että kiakkovieraiden karkeloissa näytti olevan Tampere-talon runoiltaa spontaanimpi tunnelma. Runoiltaan oli muilutettu linjuriautolla suomalais-helsinkiläisiä kuuskymppisiä ja pakotettu heidät sitten kuuntelemaan laihtunutta Loiria. Loiria säesti Puppe. Poliisi oli alun perin pyytänyt Loiria esiintymään kiakkovieraiden edessä, sillä Loirin slovarit latistavat minkä tahansa tilaisuuden tunnelman.
 
Kutsuvieras Bronze Misogynisen mukaan tamperetalonbooli oli tänäkin vuonna petollista ja Eija-Riitta erittäin kuuma. Ai niin, sitaatiksi hänen yhteiskunnallinen mielipiteensä:

"Tämänkö takia Sini Saarela taisteli venäläisiä vastaan ja uhrasi vapautensa?", Misogyninen ihmetteli ja naposteli veronmaksajien omistaman tuulihatun herkkuja notkuvasta seisovasta pöydästä.

Pyysimme kommenttia jopa ihka aidolta sotaveteraanilta KIITOS 1939-1944 mutta äijänkäpy sanoi, että "eläkää ihmisiksi ja käyttäkää omaa järkeänne". Ilmeisesti kuusi vuotta sodassa ei opeta toimimaan sosiaalisessa mediassa. #pah #turhatyyppi #hassuttelu
 
Kansan pääasiallisessa kokoontumispaikassa internetissä kiakkovieraiden sekoilu aiheutti välitöntä valkokaartilaisuutta. 

"Jos niinku talvisodan aikaan ois niinku ollut Instagramii niin vetskut ois niinku niiiiin laittaneet selfietä Raatteentieltä. Mut ei 80-luvul vielä ollu mitään internettii ku ei ollu Appleekaan", eräs nyxä suojeluskuntalainen kirjoitti Facebook-seinällään.

Sininen zeppeliini esittää, että ensi vuonna linnanjuhlat järjestetään Turun hotelli Rantasipi-Ikituurissa. Se on heti siinä valtavan pinkin muoviankan takana.

6. joulukuuta 2013

Hajatuksia isänmaasta

Itsenäisyyspäivän kunniaksi blogissa neljä lyhyttä haja-ajatusta eli hajatelmaa Suomen itsenäisyyden ympäriltä. Blogisti pahoittelee koherentin kokonaisuuden puuttumista.

............

KAVERIA EI JÄTETÄ

Jorma Etton aforismissa kuvataan suomalaista:

"Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään, sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen...Sellaisella suomalaisella on aina kaveri, koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on suomalainen."

Pisteliääksi tarkoitettu Eton teksti herättää minussa pelkästään lämpimiä tunteita - tunteita suomalaisesta yhteenkuuluvaisuudesta kaikessa kömpelyydessään.

Yhteenkuuluvaisuus on tasa-arvon ansiota. Lainaan Lenita Airistoa: "Yhteiskunta, joka jättää puolet potentiaalistaan käyttämättä, ei tule koskaan menestymään." Siellä missä naisilla on vahva rooli, on vaurautta, rauhaa ja uusia ideoita.

Mutta miten isänmaa pitää huolta heikoimmistaan vuonna 2014? Miten voivat köyhät, yksinäiset, tuottamattomat ja onnettomat? Entä hullut, heikot ja hitaat? Ikäiseni taitavat jo aavistella, että läheisistämme joudumme huolehtimaan me - ei mikään mystinen hyvinvointivaltio. Ehkä välittämisyhteiskunta tarkoittaa, että meidän täytyy itse alkaa välittää.

Toinen kysymys on, kenestä isänmaan pitäisi pitää huolta. Ajatus meistä, meidän etujemme puolustamisesta suhteessa toisiin, toisten etuihin, on yhtä naiivi kuin ajatus kaikkien yhteisestä edusta. En osaa asettaa näitä asioita karkeasti vastakkain. Me elämme maailman sisällä, alttiina sen hyvälle ja pahalle. Maailma liikuttaa meitä, vaikka maailma ei liikuttaisi meitä. Suomi ei ole saari.

Kun olin lapsi, Suomella ei ollut varaa venepakolaisiin. Kun olin teini-iässä, Suomella ei ollut varaa somaleihin. Kun olen aikuinen, Suomella ei ole varaa syyrialaisiin sylilapsiin. Suomalaista logiikkaa on, että kun ei voi pelastaa kaikkia, ei kannata pelastaa ketään. Vain moraalisesti laiska typerys nostaa kädet ylös maailman pahuuden edessä.

Eikä meidän silti tarvitse ruveta koko maailman samarialaiseksi. Sitatoin kaljumpiani. J. K. Paasikivi sanoi, että viisaus on tosiasioiden tunnustamista ja Urho Kekkonen sanoi, että Suomen tulee olla maailmanpolitiikan lääkäri, ei tuomari. Näin tulevat yhteen pienen valtion reaalipoliittiset tosiasiat ja hyvän tekemisen edut. 

Ylipäätään meidän kannattaa olla mukana istumassa niissä keskeisissä pöydissä, jonne Paavo Lipponen meidät jyräsi pelottelemalla Ruotsin pääministeriä pisuaarilla (that's the Finnish way). Meidän kannattaa tehdä hyvää, koska se on sekä oikein että hyödyllistä.

...........

VIIDES KOLONNA

Sohaisen itsenäisyyspäivänä kusiaispesään ja kysyn, kuka on epäisänmaallinen.

Suomi vei saamelaisilta heidän maansa sekä lapsensa ja sijoitti saamelaisten lapset "suomettumaan" orpokoteihin ja uusioperheisiin. Olimmeko silloin epäisänmaallisia?

1930-luvun oikeistolaiset protestiliikkeet saivat polttovoimaa kuolleesta luuskasta, mutta niissä oli myös aitoa innostusta fasistiseen aatteeseen. Suomalaista demokratiaa oltiin tosissaan kumoamassa (suurin osa joukosta oli kumonnut vähän muutakin). Tekijämiehiä ajoi heimoaate ja leppymätön viha sosialismia kohtaan. Aitoja fascisteja mukana oli kourallinen. Kun yritimme kaataa jussipaidoissa kansanvaltaa "kansan tahdolla", olimmeko epäisänmaallisia?

Kommunistit olivat vielä äärioikeistolaisiakin sekalaisempi sakki. Valtaosa kommunististeista ampui talvi- ja jatkosodassa kohti velivenäläistä, mutta vähemmistön vähemmistö suunnitteli vallilalaisessa perunakellarissa uljasta uutta Suomea. Tosin Josif-setä oli tehokkaasti nirhannut suomalaiset vallankumoukselliset, joten aivoista ja käsistä tuli pulaa. Kun väitimme suomalaisten haluavan työläisten diktatuuria, olimmeko epäisänmaallisia?

Lähestytään nykyhetkeä. Olen aina pitänyt 1960-1970-lukujen nuoren sivistyneistön poliittista ääri-intoilua 1900-luvun totalitaaristen liikkeiden kuolinkorinana, en niinkään vapauden kaihona. Nuoret haikailivat (toistaiseksi) viimeisinä yhden luukun valtiota, jossa vastaukset olisivat valmiina ja oikeat päämäärät selviä. Kun fanitimme puhemies Maota, olimmeko epäisänmaallisia?

Tämän päivän viides kolonna onkin kinkkisempi, jopa tulenarka juttu. Tosiasia on, että joukossamme elää ja kasvaa ihmisiä, jotka haastavat tai jopa kiistävät arvomme. Mitä tehdä ihmisille, jotka opettavat nuorille, että modernit ihmisoikeudet ovat moraalittomia ja länsimainen elämäntapa turmeltunutta? Varmaa on, että joudumme pohtimaan ja puolustamaan tärkeiksi katsomiamme arvoja lähitulevaisuudessa. Siinä on kyse jostain paljon dramaattisemmasta kuin maahanmuuttajanaisten uintivuoroista tai Suvivirren veisuusta.

Erikseen ovat sitten nämä avoimen yhteiskunnan alkometrit eli abdullahtammet, dosenttibäckmanit ja seppolehdot. Presidentti Richard Nixonin kerrotaan miettineen erään puoluetoverin kohdalla, pitäisikö hänet pitää teltan sisällä kusemassa ulos vai ulkopuolella kusemassa sisään. Onneksi vakaa demokratia on kuin ahavoitunut isoisä, se kestää joutavien suupalttien mölyt.
..........

SANKAREISTA

Ensin lainaukset kahdelta suomalaiselta sanoittajalta: "Keitä ne on ne sankarit / sellaiset sankarinaiset / jotka tosipaikan tullen pelkäävät?" Ja toinen: "Voi vainolaisen hurmehella peittää maan."

Molemmilla poliittisilla laidoilla halutaan edelleen omia isänmaallisuus omalle porukalle. Vai miten muuten selittää "laajojen kansanpiirien" loukkaantuminen siitä, että Paleface niminen rytmimuusikko pääsi itsenäisyyden 100-vuotistyöryhmään? On nimenomaan suomalaista, että siellä ryhmässä edustetaan kaikkia aatteita. Nekin pääsevät ääneen, jotka sanoivat Marskista rumasti. Ystäväni kirjoitti pari viikkoa sitten hienosti: "Tulkaa nyt ylös sieltä sisällissodan poterosta."

Seuraavaksi anteeksipyyntö upseeriystävilleni. Laitoin näet uhmallani tähän sankarit-osastoon pelkääjät, pasifistit ja muut aseistakieltäytyjät. Olkoon se vaatimaton panokseni itsenäisyyspäivän tuhdinpuoleiseen sankariannokseen.

Tunnetuin suomalainen aseistakieltäytyjä on Arndt Pekurinen, joka teloitettiin sodan aikana. Suomalaiset ampuivat aseettoman suomalaisen. Valtio versus mies, valtio voitti. Tässä vaiheessa minulta yleensä kysytään: Entä jos kaikki suomalaiset olisivat laskeneet aseensa kuten Pekurinen? Vastaan tuohon kysymykseen aina samantasoisella ajatusleikillä: Entä jos kaikki olisivat laskeneet aseensa kuten Pekurinen?

En osaa ajatella Pekurista roistona tai sankarina, mutta pidän häntä rohkeana vakaumuksen ihmisenä. Sellaisia ihmisiä Suomessa on paljon, katsokaa ympärillenne.

Upotaan sinne itsenäisyyden isoon kirjaan hetkeksi. Väinö Linna kunnostautui suomalaisten supersankareiden tekijänä. Tuntemattoman sotilaan oma suosikkihahmoni on Honkajoki, joka keskellä sotaa toteaa, että yksilön mielipuolisuus on vain suhteessa hänen ympäristöönsä. Honkajoki on ivallinen ja nerokas henkilöhahmo. Hänelle lankeaa romaanissa synkän klovnin rooli. Ainoa keino sopeutua sekä sydämettömään että järjettömään massamurhaamiseen on jäätävä etäisyys, julma ilkikurisuus. Honkajoki tekee parodian sodasta ja itsestään selviytyäkseen.

Honkajoen vastapari on Riitaoja, joka kokee sodan kauhut pakahduttavan suorasti. Riitaoja on tavallaan jokamies, yhtä aikaa kaikki sodan osapuolet. Hän on vain ihminen. Riitaojan viimeisissä sanoissa summataan sodan inhimillinen tragedia: "Älkää älkää, en minä mitään pahaa."
............

MINUN POLITIIKKANI

Suomi täyttää tänään 96 vuotta. Se aloitti taipaleensa kangerrellen. Kun Suomi itsenäistyi, tapoimme toisiamme tuhansittain nälkään ja tauteihin. Pitkät rivistöt miehiä ja poikia teloitettiin nimettöminä maakuoppaan. Raskaana olevia naisia seivästettiin kiväärinperiin, aseettomia ammuttiin vuoteisiinsa.

Kaikki maailman voitonparaatit on ratsastettu kiiltävillä saappailla, verisillä hevosenkengillä.

Toisessa maailmansodassa olimme natsien joukkueessa. Maailmanhistorian kuuluisin hirmuvalta pelasti itsenäisyytemme, kun samaan aikaan armeijassamme taisteli juutalaisia. Vähemmän mairittelevia isänmaallisuuden hetkiä koettiin, kun tsekkoslovakialaiset tai virolaiset halusivat punaisen imperiumin ikeestä vapaaksi olimme hiljaa kuin kusi sukassa. Yleensä neukuille näytettiin peukkua. Ne yleiset syyt, tiedättehän.

Isänmaan alku oli rujo, mutta niin syntymät usein ovat. Olosuhteiden oikut veivät meidät outoihin tilanteisiin ja vaarallisten herrojen kanssa saunaan. Silti rakensimme yhteiskuntarauhan, maltoimme jopa vaurastua. Paitakin pysyi melkein puhtaana, eipä olisi uskonut.

Ja jos joku vielä kehtaa sanoa, etteivät suomalaiset osaa keskustella, hän on ykskantaan väärässä. Mehän olemme diplomatian ykkösvitjaa koko porukka. Ilmeettömiä pokerinaamoja ja varsinaisia viilipyttyjä. Suomi on viisaiden naisten ja hiljaisten miesten maa.

Mutta entäs se minun politiikkani? Annetaan viimeinen sana runoilija Pentti Saarikoskelle, ilkeälle juoppokommarille. Saarikosken yhdessä runossa on isänmaallisuutta enemmän kuin kopallisessa Koskenniemeä:

En pelkää ketään. Rakastan maailman ihmisiä,
haluan kaikille hyvää, se on minun politiikkani
Että me rakastaisimme toinen toistamme
Ei väitellen vaan keskustellen sovussa.
Menisimme ikään kuin mustikkaan yhdessä.
Lämmittäisimme saunan.
Istuisimme laiturilla huohottamassa.
Olisimme ihmisiksi.



Arvokasta itsenäisyyspäivää jokaiselle. Omistan tämän tekstin pitkäaikaisimman ystäväni eilen syntyneelle lapselle. Tervetuloa Suomeen, tervetuloa maailmaan, vesseli.

27. marraskuuta 2013

Ensimmäisen maailman ongelmia

Miksei matkalaukkuihin voida tehdä jousitusta?
Maisteri äkämystyy kun asiat eivät suju. Alla muutamia ensimmäisen maailman epäkohtia, jotka vaativat mielestäni välittömiä toimenpiteitä.


Liukuportaiden ja kaiteen epätasainen vauhti
Kuka hölmö keksi, että liukuportaiden kaidenauha kulkee hieman eri nopeudella kuin portaat? Kun nojailen pitkissä liukuportaissa b2p-palavereista uupuneena kaiteeseen, huomaan yhtäkkiä, että kättäni aletaan hitaasti vetää irti torsostani kuin olisin espanjalaisessa inkvisitiossa kuultavana. Sietämätöntä.

Liian isot korvatöpöt kuulokkeissa
Meille kapeakorvakäytäväisille musiikinharrastajille laitevalmistajien musiikkikuulokkeet tarjoavat vain epämukavia vaihtoehtoja. Mille helvetin metsänpeikoille näitä kuulokkeita oikein suunnitellaan?

Noomi Rapacen etunimi
Tämä menee osastoon "miehet jotka vihaavat vängästi kirjoitettuja etunimiä". Upea nainen, upea näyttelijä. Mutta Noomi ei ole nimi. Naomi on nimi: Naomi Watts, Naomi Campbell, Naomi Harris, Naomi Rapace.

Perässä vedettävän matkalaukun pyörien töyssähtely jalkakäytävien sadevesikouruihin
Käyn paljon ulkomailla, sillä ulkomaalaisten kauppojen valikoimat ovat monipuolisempia, sukellusvedet kirkkaampia, ihmiset ystävällisempiä ja ruoka parempaa kuin Suomessa. Joudun siis aika ajoin vetämään perässäni matkalaukkua. Valitettavasti pyörällisten matkalaukkujen ajo-ominaisuudet ovat Toro Rosson luokkaa. Joka kerta, kun kadulla tulee pieni kuoppa, matkalaukku tömpsähtää ikävästi.

Ehdotetut olemattomat mobiilisisivut
Kun siirryt kalliilla älypuhelimella esimerkiksi lehden artikkeliin, palvelu ehdottaa mobiilisivustolle siirtymistä ja vie sen jälkeen ko. palvelun etusivulle. Pää hajoaa!

Naiset jonottamassa asioita
Naiset, kuten me järkevät miehet tiedämme, ovat pääsääntöisesti nokkelampia, käytännönläheisempiä ja täsmällisempiä kuin miehet. Jostain syystä naiset menettävät nämä ominaisuutensa joutuessaan jonotustilanteisiin. Tilanne eskaloituu etenkin ruokajonoissa: Pyöritään puolukkana, vaihdetaan kuulumisia, etsitään pikkulusikkaa, kysytään aterioiden ravintosisällöistä, arvuutellaan mitä otettaisiin, eikä KOSKAAN tilata listalta suoraan. Naisille ja miehille on eri vessat, mielestäni pitäisi olla myös eri kassat.  

Maksupääte tarjoaa aina ensin luoton eikä pankin puolta. 
Emme me kaikki ole köyhiä. Rasittaa, että pitää tehdä se yksi ylimääräinen valinta siinä kassapäätteellä. Tai eikö maksupääte voisi tarjota vain debit-puolta tavallisessa kaupassa? 
 
Kännykkään huutavat ulkomaalaiset
Älkää ymmärtäkö väärin, en minä niitä vihaa. Siis kännyköitä. Mutta pitääkö niihin HUUTAA. 

Kahvilusikan terävän pään osuminen poskeen hörpätessä
Olen uhrannut tälle ongelmalle paljon aikaa ja tehnyt makulatuuripaperille luonnoksia tilanteen korjaamiseksi. Olen lähellä läpimurtoa.

Äännähtelevät vierustoverit.
Niiskuttajat, puhkujat, tuhisijat, läpsyttelijät, kröhisijät., hörppijät, maiskuttelijat, suhuttelijat, räkää takaisin vetävät ja hikkaajat. Just shut the fuck up.

Hassunväriset tv-sarjat ja elokuvat
En voi katsoa tv-ohjelmaa CSI Miami tai mitään Steven Soderberghin elokuvaa, koska niissä on hullut karkkivärit. Arvostan häntä toki edelleen Playboy-mallina, mutta Kata Kärkkäinen aloitti tämän pelleilyn sarjallaan Samppanjaa ja vaahtokarkkeja.

Matalat, vetoketjuttomat taskut
Kuinka monta kertaa olenkaan koskettavan italialaisen neoklassisen elokuvafilmin jälkeen pudottanut viimeisintä huutoa olevan älypuhelimeni elokuvasalin penkin rakoon? Herrasmies ei tunge housuntaskuihinsa mitään, joten ihmettelen vaatevalmistajien välinpitämättömyyttä takkien ja paitojen taskujen suunnittelussa. Paulo Coelho sanoisi, että "takki on vain niin hyvä kuin sen taskut ovat".

Klimpit jogurteissa ja muissakin elintarvikkeissa
Ylipäätään suomalaisen teollisen ruoan tekstuuriin ja suutuntumaan minulla olisi paljon sanottavaa. Sallin klimpit vain ostereissa. Osterin syöminenhän muistuttaa kokemuksena sitä, kun makaa suu auki merenrajassa ja suolaiset laineet lipuvat suuhun tuoden mukanaan hiekanhyviä ja käytettyjä kondomeja. 

HD-tasoisen kuvan uupuminen urheilulähetyksestä
Se on kuin katsoisi Jaakko Selinin kuoseja. Kummallista suherrusta.

Ihmiset jotka kertovat olleensa siellä itsekin
Kun vaivalla säästää matkarahat, käy malariapiikillä, etsii kipristyneen passin ja pakkaa mieshygieniatuotteet pikku pussukkaan niin on valmis matkaan. Kun sitten innostuneena kertoo tästä pöytäseurueelleen niin eikös siinä joku ensimmäisenä aloita lauseella "Oi, se on öhäna paikka, jossa minä olin siellä edellisvuonna niin..." Siis jumaliste, kuka tätä juttua kertoo, ja kuka sinne matkalle on oikein lähdössä! Jos minä maksan matkani ja kerron siitä, en halua kuulla muiden maksamista matkoista. Toivon myös, että matkadiakuviani näyttäessäni ihmiset malttaisivat pysyä hiljaa, eivätkä kuiskuttelisi joutavia.
 
Burger Kingin puute
Tämä on oksymoron, sillä ensimmäisestä maailmasta ei määritelmällisesti voi puuttua Burger Kingiä.

Lehtipaperi, joka kiiltää kun sitä lukee auringossa
Suomen kesä on pitkä ja ihana. Ihanaa on myös pötköttää laiturinnokassa ja lueskella kuvastoja ja katalogeja. Tai olisi, jos sitä tekstiä näkisi.


Lisää ensimmäisen maailman ongelmia otetaan vastaan alla olevalla kommenttipalstalla.

26. marraskuuta 2013

Cheekin asia on meidän asiamme

Cheek ja amputoitu tyttö luksusautossa.
Aah! Cheek myi olympiastadionin täyteen. Heti herran – siis Cheekin, ei Jumalan – ilmoitettua keikasta alkoi loiskiehunta, jossa kaiken maailman indie-räkänokat huutelivat puskista, miten kehnoa ja kamalaa musiikkia Cheek tekee.

Kumpujen yöstä nousivat myös elävät kuolleet eli rockpoliisit ja Wigwam-fanit yhtenä epäsiistinä joukkiona Cheekiä vastaan.

Takkutukat, kajaalikaiffarit ja flanellipaitaväki, otetaas ihan rauhallisesti. Lasketaan se hamppukassi maahan ja vedetään henkeä. Nyt nimittäin seuraa Cheekin puolustus. Sillä minä uskon Cheekiin. I believe in Cheek. Ja tror på Påsken.
..........

Ensiksi haluan korostaa, että k o s k a a n aiemmin isänmaamme historiassa kotimainen artisti ei ole täyttänyt olympiastadionia. Lähimmäs ylsivät SKDL 1970-luvulla ja Mestarit (Kirka, Hector ja ne kaksi muuta heppua) kesällä 1999.

Ensi kesänä tämän kotimaisen kevyen musiikin haamumailin saavuttaa Jare Henrik Tiihonen Suomen Comptonista eli Lahesta. Stadion-keikan jälkeen hänellä on saavuttamatta Suomessa enää valtiotieteiden maisterin tutkinto.

Mutta mikä Cheekissä niin ärsyttää?

Lyödään lisää kiistattomia tosiasioita tiskiin. Cheekillä on enemmän naisia kuin nuorilla Dannylla ja Seppo Hovilla yhteensä. Cheek on sliipatumpi kuin Timo Singh ja komeampi kuin Tero Pitkämäki. Cheekillä on massia yhtä paljon kuin Jukka Kuoppamäellä. Cheek heruttaa paremmin kuin Anu Saagim. Cheek vetää jäähalliin täyteen. Kahdesti.

Kuin voinokareena saaristolaislimpun päälle Cheek teki sen, mihin kukaan ei uskonut: Hän ohitti Jari Sillanpään ja Antti Tuiskun suomalaisten äitien ihannevävynä. Cheek on nyt Suomen revityin räppäri.
 
Suurimmat ärsytyksen syyt löytyvät siitä yrittämisen, ilon ja hyvän länsimaisen elämäntyylin yhdistelmästä, jota Cheek tänne valtion kokoiseen Kouvolaamme levittää. Cheekin idea, cheekkius, näin platonilaisittain käsitettynä, on jotain, joka suomalaisia närästää. Antakaa kun selitän.

Hiphop-kulttuurin maskuliininen uho ja krebailun (nuorison sana hauskanpidolle) ylistys ovat jotain uutta suomalaisessa popmusiikissa, jossa suosituinta poplyriikkaa ovat tähän asti olleet "itkin vähän, tiskasin ja lakaisin" kaltaiset vuodatukset. Positiivinta biletysmusiikkia meillä edustaa ujo ajatus, että "mä en haluu kuolla tänä yönä". Ei se nyt kovin positiivinen ajatus vielä ole.

Hyvät kiesitkin harmittavat maassa, jossa on kelirikko 11 kuukautta vuodesta ja lopun aikaa sataa. Cheekin pakoton luksusautoilu ei tunnu hyvältä, jos itse yrittää maksaa osamaksulla Fiat Toledoa. Ylipäätään Cheekin mutkaton suhtautuminen pääomaan koetaan vaikeaksi maassa, jossa raaka lanttu oli pääasiallinen ravinnonlähde vielä 1960-luvulla.

Ja kateudella tämä maa on rakennettu. Siksi Suomessa päti pitkään sääntö, että kel' raha on, se rahan kätkeköön. Vexi Salmi esitti 30 vuotta renttua sanoittajaa, mutta keräsi salaa mittavan nykytaidekokoelman. Suomessa ei ole kehdannut omistaa Maseratia, mutta on ollut sosiaalisesti hyväksyttävää juoda Maseratin hinnan verran alkoholia. Maserati, jos ei vielä tullut selväksi, on upea auto (blogistille saa lähettää näytekappaleita, lupaan kirjoittaa autoarvion).
..........

Ihmisten mielestä kaikkein ärsyttävintä Cheekissä on tietenkin se, että hän on tehnyt itsestään menestystuotteen nimeltä Cheek. Tämän ilmiön – sillä ilmiöstä tässä todella on kyse – hän on saanut aikaan tolkuttomalla keikkailulla pitäjissä ja onnistuneilla imagon reivauksilla (tässä kohdin reivauksella ei tarkoiteta nopeaa tanssimista vaan kurssin korjaamista). Ihan vain tekemällä pirusti oikeita töitä ja oikeita juttuja. Ja suomalaisen mielestä mikään ei ole niin sietämätöntä kuin omalla ahkeruudella rikastuminen. Rikastumiseen kelpaavat moraalisesti vain Lotto ja Ässä-arvat.

Mutta minä kannatan tätä uutta, iloista kulutuskeskeistä Suomea, jossa ei aina ryvetä synnintunnossa ja raavita luteita sarkatakista. Siksi minä uskon Cheekin – I believe in Cheek. (Tuollaisia paitoja saa siis ostaa Sinisen zeppeliinin verkkokaupasta hintaan 39,90). Siksi Cheekin asia on meidän asiamme. Påsken sak är vår sak. Aah!

Mutta nyt lähden twerkkaamaan, sillä se tekee hyvää alaselälle. Twerkkaus on uusi jooga.

22. marraskuuta 2013

Mitä Kari Hiltunen tekisi?

Tapio Suomisen kuvassa on häiriöitä.
Hyvä Tapsa Suominen, tämä on avoin kirjeeni sinulle. Olen hieman tuohtunut käytöksestäsi.

Arvostan sinua, Tapsa, karismaattisena tv-persoonana, osaavana urheilutoimittajana ja erinomaisena selostajana. Vaikutat aina taustatyöt tehneeltä ja innostuneelta. Innostuneelta sillä lailla pidättyvän yleläisesti, mikä sopii länsisuomalaiseen pirtaani paremmin kuin Mertarannan mekkalointi.

Tapsa, kunnioitan rohkeuttasi puhua mielenterveysongelmistasi julkisuudessa. Uskallat jopa vitsailla asialla, mikä ei ole mielestäni ketään halventavaa vaan ennakkoluuloja hälventävää. Nauru vapauttaa, ja etenkin vaikeimpien asioiden käsittelyyn tarvitsemme huumoria.

Mutta Tapsa, nyt sinusta on tulossa outo twiittaava tuheromies. Sinusta on tulossa mystinen hopeinen diskomies, kieltään lipova liskomies, Yle Urheilun nahkamies.
......

Minä olen huolestunut sinusta ja Urheiluruudusta. Siksi minä sinulle kirjoitin.

Minä en urheillut lapsena, minä katsoin Urheiluruutua. Isäni ei ole tietääkseni jättänyt yhtäkään Urheiluruudun lähetystä väliin. Koskaan. Mitäköhän hän miettii alatyylisistä sooloiluistasi, Tapsa? Urheiluruutu on suvullemme tärkeä instituutio, vähän kuin toisille suvuille on joulu tai sukujuhlat. Väitän, että Urheiluruudulla on sosiaalista koheesiota lisäävä vaikutus Suomessa. Urheiluruutu on monille meille tärkeä. Mitä yritän sanoa: Et voi twiitata vain "koko kansan Tapsana", olet "Yle-Tapsa" twitterissäkin. Mutta ennen muuta olet Urheiluruudun soturi. Eikä Urheiluruudun soturi ikinä sanoisi mitään alatyylistä Rauno Korven tyttärestä.

Siksi ihmettelen, Tapsa, eikö nykyinen julkisuus ja esillepanosi ollut sinulle tarpeeksi? Sinua arvostettiin, ja se näkyi muun muassa siinä, miten kohteliaasti media käyttäytyi aviokriisisi aikana ja löydettyäsi uuden puolison. Julkisuus on peto, jota kukaan ei hallitse. Et edes sinä, kokenut kehäkettu. Julkisuutta ei kesytä kukaan. Julkisuus tekee lopulta niin kuin julkisuus tahtoo. Minä pelkään, että sinulle käy köpelösti ja hölmöilyt tahrivat Urheiluruudunkin.

Olen itsekin, Tapsa, saanut osani kuuluisuudesta, naisten ihailusta ja nähnyt Helga-neidin kylvyssä. Siksi minä en Tapsa ymmärrä näitä sinun stand up -komediajuttujasi enkä ainakaan Twitter-purkautumisiasi, joiden mukaan Urheiluruudussa et pääse olemaan kokonainen persoona.

Kyllä Urheiluruutuun mahtuu isoegoisia kavereita! Olihan siellä mies joka kesytti auringon (Juha Jokinen), mies joka kesytti missit 1998–2007 (Petteri Ahomaa) ja mies, joka oli maailman omatunto (Pentti Salmi). Silti kukaan heistä ei ollut isompi kuin Urheiluruutu. Pitää muistaa, että Urheiluruudun toimittaja on kuin Batmanin näyttelijä. Batmanin univormu velvoittaa. Univormua pitää kunnioittaa. Ilman Urheiluruudun #rispektiä sinäkään et olisi mitään - korkeintaan viisikymppinen amatöörikoomikko kaljabaarin kulmassa. Tunnusta tosiasiat, Tapsa!

Ja Tapsa, kaikella ystävyydellä, miehiä on kahdenlaisia. Niitä, jotka nauravat omille jutuilleen ja niitä, jotka eivät naura.
...........

Tapsa, ajattelin antaa sinulle pienen mutta näppärän neuvon. Toivon, että kysyt itseltäsi: "What would Kari Hiltunen do – mitä Kari Hiltunen tekisi?" Kari Hiltunen oli urheiluruudun vaatimaton mutta piinkova samurai, joka kesytti uskomattomat neuleet ja aikansa kovimmat viiksityylit. Hän teki sen kaiken zeniläisesti, eleettömästi. Hän oli ja on yleläisen vähäeleisen cooliuden huipentuma.

Mikset sinäkin Tapsa vaihteeksi ottaisi hiukan viileämpää roolia? Jäitä hattuun, Tapio Suominen! Sinusssahan on synnynnäistä cooliutta, se on nähty Teatterin tiskillä. "Smooth. That's the way they do it in Yle." Sitä paitsi teillä on siellä Ylellä komea ja nopeaälyinen urheilupäällikkö, älä tuota hänelle harmaita hiuksia.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, Tapsa. Toivon, että pääset selostamaan jalkapallon MM-kisoja ensi vuonna Brasiliaan. Aion katsoa joka ottelun tälläkin kertaa. Vähän kyllä jo pelkään, mitä brasilialaista tupsahtaa mieleesi Twitterissä.

20. marraskuuta 2013

Best of Merja Ailus

Onko nyt keva sitten? Sinisen zeppeliinin lausunta-automaatti kokosi yhteen Kevan toimitusjohtajan Merja Ailuksen kommentteja medialle.

Lausunta-automaatti ei vastaa sitaattien asiallisesta tai moraalisesta sisällöstä. Sitaatteja ei myöskään ole muutettu haastateltavan suojelemiseksi, vaikka ajatus kävi mielessä. Näitä lainauksia kerättäessä ei ole loukattu kunniaa – ainoastaan älyä.


BEST of MERJA (so far)

"Hyvän työhyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitämiseen investoidut taloudelliset panokset ja toisaalta tulokset saadaan tällä tavoin näkyviksi ja osaksi organisaatioiden normaaleja johtamisjärjestelmiä." Yle 10.2.2010.
Työurien pidentyminen edellyttää Merjan mielestä työelämän kehittämistä. Ensimmäisenä kannattaa kehittää omaa työhyvinvointiaan.

"Tuli yllätyksenä." Iltalehti 16.11.2013.
Merja, elämä on.

"Kuntien pienipalkkaiset ihmiset varmaan katsoo tätä kohtuullisuuskeskustelua niillä silmälaseilla ja sitä kautta on ihan ymmärretttävää, että kohtuus asettuu ihan toisenlaisiin raameihin. Me toimitaan sitten täällä työeläkealalla ja siinä kontekstissa me katsomme näitä kohtuusasioita toisin." Yle 19.11.2013.
Merja punnitsee Aristoteleen hengessä kohtuullisuuden määritelmää. Aristoteleen mukaan ihminen oppii kohtuulliseksi harjoittamalla kohtuullisuutta.

"Varmaan jokainen tykkää kauniista asioista. Ihminen haluaa kivaa ja miellyttävää itselleen." Iltalehti 16.11.2013.
Tuu Kevaan, meillä on kivaa!

 "Se nyt olisi aika eriskummallista, jos me kävisimme itse hoitamassa omia etujamme."Yle 14.11.2013.
Juu, olisihan se.

"Olisin tietysti voinut tulla avobemarilla, mutta se on herättänyt niin paljon kohua, että katsoin viisaimmaksi tulla muilla ajoneuvoilla. Meillä avobemari on perheen ainoa auto." Ilta-Sanomat 15.11.2013.
Merja perustelee, miksi häntä odotti aamu-tv:n haastattelun jälkeen virka-auto ja autonkuljettaja.

"Olen virkamies ja mitään rikosta ei ole tapahtunut." Verkkouutiset 20.11.2013.
Kuten sanassa sanotaan: Kun herra antaa viran, antaa hän järjenkin.

"Erittäin harmillista, että siitä on nyt tullut mielikuva, että on haluttu tehdä jotenkin väärin." Yle 14.11.2013.
Merja Merja, mistä nyt semmoinen mielikuva on yhtäkkiä syntynyt?

"Oli tehty miinuslasku, kun olisi pitänyt jättää matala tila vähentämättä kokonaispinta-alasta." Yle 14.11.2013.
Merja noudattaa asunnon verotusarvoasiassaan hyvän johtamisen sääntöä numero 1: Syytä aina pienempipalkkaisia alaisiasi.

"Nyt harmittaa olla BMW-johtaja." Taloussanomat 15.11.2013.
Merja antaa esimerkin ensimmäisen maailman ongelmasta. Myöhemmin hän harmitteli, ettei voi viedä enää Bemarilla lapsia ratsastamaan, koska se herättää liikaa huomiota.

"Arvelen, että jotenkin tämä asenne liittyy naisjohtajuuden käsityksiin. Mielikuvissa avoauton pyytäminen on naiselle erityisen tuomittavaa." Taloussanomat 15.11.2013.
Merja pelaa naiskortin.

"Nämä norjalaiset tuntuvat olevan aika lailla rentoa porukkaa. Maksavat sosiaalietuuksia ihmisille, jotka ovat muuttaneet maasta." Ilta-Sanomat 19.11.2013.
Rento Norjan valtio karhuaa Merjalta kahdeksan vuotta tuplana saatuja lapsilisiä takaisin.

"Matka jäi lyhyeksi, koska huomattiin, että uutisointi täällä kotimaassa jatkuu." Iltalehti 14.11.2013.
Merja palaa Qatarista pätkittäin.

"Äitikin on ihminen." Taloussanomat 15.11.2013.
Äidit sydän sydän sydän!!!!!1

"Usko tai älä, mutta se on totuus."
Ilta-Sanomat 19.11.2013.
Sanoiko joku äsken "erityistilintarkastus" vai kuulinko omiani?

"Asunnossa on kotimaista työtä, ei luksusta. Julkisuudessa ollut hieman vääriä tietoja. Ei ole tehty luksusremonttia. Asunnossa on aika iso keittiö ja kylpyhuone." Yle 15.11.2013.
Uudessa huoneistossa tehtiin yli 250000 euron remontti. Kalusteisiin ja kodinkoneisiin lähes 100 000 euroa, kivisiin pöytätasoihin 5000, poreammeeseen ja viinikaappiin 3000 euroa. Merja saunoo.

"Nyt on tekemisen paikka, ja johtopäätösten aika on myöhemmin." STT 19.11.2013.
Hyvin on näyttänyt tämä taktiikka toimivan tähän asti.

"Jos virheitä on tehty, ne myönnetään ja korjataan." Yle 15.11.2013.
Nyt hei Merja oikeesti.

"Mitään erityistä ei ole tässä tapahtunut." STT/Aamulehti 19.11.2013.
Merja, pidä toi.

14. marraskuuta 2013

Eristäytynyt heimo tuli esiin metsästä Itä-Suomessa

Tutkijat lahjoittivat karjalaisille rihkamaa ja PC:n.
Tuupovaaralaisen avohakkuuaukion nurkasta ilmestyi eristäytynyt heimo viime maanantaina. Paikalle hälytetyt tutkijat pitävät löytöä hämmästyttävänä.

"Oletamme, että kyse on myyttisistä karjalaisista. Viimeksi karjalaisia on tavattu loppukesästä 1944, mutta sen jälkeen heimo katosi kuin kainuulainen kortistoon", Mikkelin kaupungin päivystävä kansatieteilijä Martti Höllvartti intoilee.

Karjalaisten olemassaolosta on kansatieteilijäpiireissä (Risto, Martti, Annikki ja Jouko) väitelty jo vuosikymmeniä, sillä heimon uskottiin hävinneen lopullisesti. Karelianistisen kulttuurin huippukausi osui 18001900-lukujen vaihteeseen, jolloin useat taidemaalarit, säveltäjät ja kirjailijat kävivät hakemassa vaikutteita ns. laulumailta. Monet heistä palasivat vaimojensa luo väsyneinä ja pahalta haisevina.
............

Paikalle saapuneet tutkijat lähestyivät karjalaisia varovasti, mutta karjalaiset eivät tuntuneet vierastavan heitä. Päinvastoin karjalaiset tuntuvat lapsellisen huolettomilta ja seuranhaluisilta.

"Karjalaiset ovat erittäin ystävällisiä ja rytmitajuisia. He puhkeavat helposti itkuun ja toisaalta pikkulapsen lailla jo seuraavassa hetkessä nauravat kovaan ääneen", retkikunnan kokki ja dosentti Ernesti Vettoori kuvailee.

Ihmissuhteissaan karjalaiset vaikuttavat välittömiltä ja aidoilta, ikään katsomatta. "Miu syvämei väris niiko lampaa saparo!", aivan liki tullut karjalaistyttö sanoo Höllvartille ja antaa mojovan poskisuudelman.

"Vie sie mie vikise, uo vievinnääis väkise mie tuo puolet mielellääi! Mei Sergei ei muuta ku propsii, propsii, miu tahtois poikalapsii. Kyl aika tavaran kaupitsoo", eräs karjalainen vanhapiika kihertää ja vinkkaa silmää juostessaan jo seuraavan salskean tutkijan luo. Tiedemiesten ja karjalaisten intiimit suhteet on ovat kuitenkin ehdottomasti kiellettyjä.
.........

Muutama sana karjalaisten ulkonäöstä, joka eroaa esimerkiksi porvoolaisista merkittävällä tavalla. Karjalaisen hiukset ovat pitkät ja kähärät. Parrankasvua on runsaasti niin miehillä kuin naisilla. Nenä on ˝litteä˝, toisin sanoen nenäntyvi on matala. Huulet ovat paksut, kasvot leveät. Usein karjalaiset ovat tylppäkalloisia. Osalla karjalaisista on päässään sinivalkoinen matala lätsä, jolla he suojelevat aukilettaan. Aukileeseen kertyy helposti pikku esineitä, kuten männynkäpyjä. Onpa erään karjalaisen aukileesta tavattu peukaloisen pesä munineen. 

Jo muutamassa päivässä tutkijat ovat oppineet karjalaisten tavoista paljon. Karjalainen valmistaa jyväsatonsa yleensä puuroksi ja kaljaksi. Karjalaiset myös ilahtuivat silminnähden, kun heille soitettiin Hassisen koneen ja Leevi and the Leavingsin tuotantoa. Tutkijat vaihtoivat Rumat sävelet -albumin pussilliseen ohranjyviä. "Heitä näyttää liikuttavan syvästi mikä tahansa hidastempoinen musiikki", Höllvartti kuvaa.

Kuten niin usein maailmassa, köyhällä on rikasta enemmän varaa. Vähistä antimistaan karjalaiset tarjoavat heti nisupettua. "Voi sinnuu! Miehää laita siul vellisoossii. Syö rossui. syö rummenii, syö pehkui", komentaa noin 130-senttinen karjalaiseukko puun alta ja viittoo lähemmäs.

Höllvartti ja Vettoori eivät vielä uskalla sanoa karjalaisten yleisestä mielenlaadusta paljonkaan, mutta muutamia selviä piirteitä heistä alkaa erottua.

"Karjalaiset laulavat ja tanssivat iltaisin, mutta eivät juuri välitä työnteosta. Karjalaiset saattavat kuitenkin olla hyvin käteviä, ja suuremmissa kylissä asuu ilmeisesti ammattilaisia kuten taitavia ruukuntekijöitä, seppiä ja nahkureita", Vettoori sanoo.

Paljon on vielä selvitettävää. Karjalaisten puheessa vilahtelee usein tutkijoille vieraat sanat "evakko" "myö" ja "ryssänpirulainen". Ilmeisesti näistä viimeinen on karjalaisten voimaeläin, jota heimon jäsenet sekä kunnioittavat että pelkäävät.
..........

Iloluonteisuudestaan huolimatta viranomaiset pelkäävät eristäytyneenä eläneen heimon joutuvan kahnauksiin uusien tulokkaiden kanssa. Nyt löydettyjen karjalaisten perusteella tuntuu kuitenkin uskottavammalta, että karjalaiset tulevat kaikkien kanssa juttuun. "Mis sie tarviit oikee hyvää somppuu? Tääl siul o sellasii", 115-senttinen kyyryssä istuva/seisova karjalaisukko kehuu ja osoittaa Lieksa-kylttiä. 

Tutkijoiden vakuutteluista piittaamatta viranomaiset aikovat sijoittaa löydetyt karjalaiset Helsingin Töölössä sijaitsevaan asuntolaan. Alkuperäisasukkaiden tuki ry:n puheenjohtaja Sini Nauha sanoo, että jokaiselle karjalaiselle annetaan oma huone, verkkarihousut ja kori kaljaa, minkä avulla he pärjäävät issekseen ainakin auringonnousuun.

"Kerätään siitä sitten massit pois ja käydään kuukauden päästä katsomassa miten on sujunut", Nauha sanoo nauhalle. 

13. marraskuuta 2013

Ismo Alanko Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää (livelevy)

Ismo Alangon työntäyteinen vuosi huipentuu vastikään käynnistyneeseen konserttisalikiertueeseen. Sitä ennen julkaistiin miehen soolouran neljäs livelevy Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää. Studiossa elävän yleisön edessä soitetuilta intiimeiltä keikoilta levylle valikoitui 29 kappaletta.

Levyä sopii kutsua "parhaat livenä -taltioinniksi", sillä soittolistalle ei mahdu montaa Alanko-harvinaisuutta. Se on paitsi sääli myös kummallista, sillä tällaisten livelevyjen kohderyhmän luulisi olevan kaltaiseni pitkänlinjan fanit, joita eivät elähdytä jo 30 vuotta hinkatut ja puhki kuluneet Rappiolla tai Levottomat jalat. Tämä onkin sitten lähes ainoa moite, sillä levyllä soittaa virkeä ja moniulotteinen rock-orkesteri.

Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää -levyn materiaali jakaantuu karkeasti reippaaseen kitararockiin ja iskelmälliseen tunnelmointiin. Aivan huppuja ovat juuri jälkimmäiset, suomalais-slaavilaiset tanssiveisut Datsun, Värityskirja, Tuulen selkään ja Tuulipuvun tuolla puolen. Pianovetoinen Harsoinen teräs soi ehkä kauniimmin kuin koskaan aiemmin, ja Kun Suomi putos puusta -virren pasuunasoolo toi kesken junamatkaa kyyneleet silmiin. Kappaleet osoittavat, että Ismo Alanko hallitsee iskelmäparodian tekemisen tekemättä iskelmäparodiaa.

Rock-ralleista parhaimmistoa ovat rakkauslaulu Helsingille ja ihmiskunnalle eli Piste, kohkaava Totuus vai Tequila ja hauskasti Doors-versioitu Taiteilijaelämää.

Oudon latteiksi jäävät klassikot Rakkaudesta ja Hetki hautausmaalla. Alanko on esittänyt ne aiemmin raaemmin ja vereslihalla. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olisin kaivannut levylle pientä akustista välisoitantaa, sellaisia ankaria mies ja kitara -tulkintoja.

Muutama heikompikin kipale levylle on eksynyt. En keksi mitään syytä, miksi Pentti tai nolo Hullun paperit on alun perinkään levytetty. Mutta on se kova. Ismo siis.

.........

Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää -livelevyn kappaleet:

Rakkaudesta
Päivän uutinen
Rakkaus on ruma sana
Hiljaa virtaa veri
Hullun paperit
Elämä on hauras
Hetki hautausmaalla
Harsoinen teräs
Tuulen selkään
Värityskirja
Räkäistä ja tarttuvaa
Totuus vai tequila
Rakas rämä elämä
Maailmanlopun sushibaari
Kun rakkaus on rikki
Kriisistä kriisiin
Rappiolla
Tällä tiellä
Kun Suomi putos puusta
Datsun
Levottomat jalat
Pentti
Piste
Pornografiaa
Peltirumpu
Ekstaasiin
Vittu kun vituttaa
Taiteilijaelämää
Tuulipuvun tuolla puolen

8. marraskuuta 2013

Armeijaan meno keskeyttää nuorison kannabiksen käytön

Yhä useampi suomalainen nuori keskeyttää kannabiksen käytön armeijan takia. Määrä on kasvanut 20 vuodessa niin rajusti, että uusia harrastajia kannabiksen pössyttelyyn ei tahdo löytyä.

"Jäsenistö ukkoutuu ja akkautuu, eikä uusia hörhöjä saada mukaan", Suomen Pössiksen puheenjohtaja Jukka Poikanen valittelee. Suomen Pössis on kannabisväen etujärjestö, joka järjestää muun muassa televisionkatseluiltoja. Niissä katsellaan useimmiten testikuvaa.

Puheenjohtaja Poikanen arvelee, että suurin syypää päräyttelyn vähentymiseen on nuorten kasvanut isänmaallisuus. Hän pitääkin isänmaallisuutta uhkana Suomen nuorison kyvylle roikkua himassa tai hakeutua joutavaan taidealan koulutukseen.

"Nykynuoret käyvät kuntosaleilla ja vetävät proteiinipatukoita. Jumpataan ja kuntonyrkkeillään ja ollaan niin kuin ei oltaiskaan. Ollaan diivaillen", Poikanen moittii.
.........

Mutta miten Poikasesta itsestään tuli kannabisaktiivi? Tarina on valitettavasti se tavallisin ja surullisin: Poikasen lapsuutta varjosti isän vaikea isänmaallisuus.

"Isä oli sotahullu ja isoisä oli sotahullu, se on meillä suvun miehillä geeneissä", Poikanen sanoo.

"Se oli aina vaan se Neuvostoliiton uhka, asekätkentä tai nuoruusvuodet Parolassa. Tekosyitä puolustusvoimien puheeksi ottamiseen isällä riitti. Totuus on, että reserviin jääneen aliupseerin elämä on pelkkää seuraavan inttitarinan kertomista. Aamusta alkaen se oli isälläkin heti mielessä, että missä nyt voisi nauttia sen ekan muistelon."

Äidistäkään ei ollut pienelle pojalle turvaa, sillä tämä kuului Maanpuolustusnaisten Liittoon. 

"Kavereille valehtelin, että kotona odotti dullantuoksuinen äiti, vaikka todellisuudessa äitini istui illat sotilaskodissa myymässä munkkikahvia. Äidin asiat oli lopulta aivan sotkussa", Poikanen kertoo.
 
Reserviläisperheessä kasvaneena Poikanen oppi sotilasarvot ennen kuin aakkoset. Lippaa vedettiin jopa koulutaksin kuskille, alle kymmenvuotiaana.

"Ei sitä pieni lapsi ymmärrä, ettei reserviläisharrastus elämäntapana ole normaalia. Mutta lapsihan sopeutuu mihin vaan, jopa siihen, että saa leikkiä vain leluaseilla. My Little Ponyt isä otti heti pois, Masters of the Universe -ukoistakin sain pitää vain Man-At-Armsin. Illat katsottiin sotilasfarsseja."
 
Vasta siviilipalvelus vapautti Poikasen isänmaallisuuden kierteestä. Siviilipalveluksessa pojista tehdään miehiä, jotka rakastelevat asepalveluksessa olevien tyttöystäviä metsäleirien aikana. Poikasen elämä sai vihdoin valoisan käänteen, ja hän suoritti sivarin kurssinsa priimuksena. Sivarista alkoi myös kannabisharrastus.
........

Nyt Suomen Pössiksen jäsenet ovat siis havahtuneet tokkurastaan ja huolissaan kannabiskäyttäjien määrästä. He pohtivat jopa nuorisolle suunnattua pro kannabis -kampanjaa.

"Kyl me varmaan joku proggis tehtäisiin, jos me viitittäisiin", säkkituolilla retkottava Poikanen sanoo. Sitten hän sanoo täsmälleen saman asian uudelleen.

Eilen päättyneessä, 96-tuntiseksi venähtäneessä vuosikokouksessaan pössisläiset ilmaisivat sameissa yksinpuheluissaan huolensa nuorten raitistumisesta, asehulluudesta ja "sit niinku kaikest niinku täst paskast et mitä sä niinku kelaat". Kokoukseen osallistui jos jonkin sortin pitkätukkaa, kaikki neljä rauhankomitealaista, liuta koodareita sekä maamme reggaemuusikot pois lukien Riki Sorsa.

Eräs liikuttavimmista puheenvuoroista kuultiin raahelaiselta ite-botanistilta Martti Ala-Jumalaudalta. Ala-Jumalauta kertoi Ruotsin metsisssä asuneesta isoisästään, joka veteli venäläistä kamaa suoneen enemmän kuin yksikään Motivuksen nuorista ikinä. Ala-Jumalaudan sanoin "roinaa tuli varpaisiin ja polvitaipeisiin ja ties minne".

"Ei perkele siellä huudettu että 'saako viilennetyn puhtaan salipyyhkeen!' tai 'solarium on liian kuumalla!'. Siellä oli tosimiehet kovissa olosuhteissa tykittämässä", Ala-Jumalauta päätti puheensa eikä kokoussalissa yksikään hashispiippu pysynyt kuivana.

Ala-Jumalauta itse kokeili armeijaa, mutta lopetti sen nopeasti.

"Kaikki tietävät, että sotiminen on vaarallista, mutta siihen isänmaalliseen kertailutouhuun jää nopeasti koukkuun. Yhtäkkiä on prenikkaa ja marsalkan päiväkäskyä seinillä ja army-kuosia päällä ostarilla. Kokardipäissään tulee petollinen olo, niin kuin olisi taistellut Suomen itsenäisyyden puolesta, vaikka oikeesti on ollut aivan turvallisessa pusikossa ampumassa paukkupatruunoilla."

Hän haluaa tähdentää, että pössisläiset edistävät vain vaarattomien huumausaineiden asiaa Suomessa.

"Itse olen mietojen huumeiden käyttäjä, vaikka eihän se Mietaa ole tykännyt, kun olen hänen takapihaltaan käynyt vohkimassa hamput", Martti Ala-Jumalauta kertoo.

Pössis ry:n Puhdas Neula lapselle -keräyksen voitot käytetään tänä vuonna pillereihin ja uusiin piippuihin. Lisäksi kerhotiloihin ollaan ostamassa lusikoita, sytkäreitä ja piimälimppua.

6. marraskuuta 2013

"Anteeksi, minä abstrahoin"

Valtiotieteilijän ajattelu muistuttaa Jackson Pollockin maalausta.
Joukko äkämystyneitä kauppatieteilijöitä ja muutama Ilves-fani on lähestynyt Sinistä zeppeliiniä pyynnöllä, että kirjoittaisin valtiotieteilijöistä. Marraskuun kunniaksi täytän toiveen, mutta ei oteta tätä tavaksi.

Valtiotieteellisyys on olemisen tila, jossa kiihkeä halu päteä yhdistyy omahyväisyyteen. Tunnettuja suomalaisia valtiotieteen maistereita ovat muun muassa viihteen monitoimimies Matti-Esko Hytönen, viihteen monitoimimies Timo T.A. Mikkonen ja viihteen monitoimimies Pertti Pasanen melkein. Itse arvostan Pasasta ennen muuta venesuksen keksijänä.

Valtiotieteilijät jaksavat muistuttaa (lähinnä itselleen), että "valtiotieteilijä oppii yliopistossa ajattelemaan". Mitä tämä syvällinen ajatelma tarkoittaa? Lihallistan lausetta vertauksella:

  • Arkkitehti osaa piirtää sillan
  • Insinööri osaa suunnitella sillan
  • Rakennusmestari osaa rakentaa sillan
  • Valtiotieteilijä osaa ajatella siltaa

Kun siis firman palaverissa näkee hämmentyneen oloisen ihmispolon, kyseessä on mitä todennäköisimmin valtiotieteilijä – eräänlainen toimistokoala. Mutta valtiotieteilijä ei ole välttämättä ihmeissään vaan hän ajattelee. "Anteeksi, minä abstrahoin", valtiotieteilijä saattaa vastata työtoverilleen äänessään ripaus omanarvontuntoa ja ärtyneisyyttä, sillä hänen syvällinen, abstraktilla tasolla leijuva pohdintansa on juuri keskeytynyt. Abstrakti on vaikea sana, joka tarkoittaa suurin piirtein "hämärää" tai "epäselvää". Osuvimmin valtiotieteilijän ajattelua on kuvannut taidemaalari Jackson Pollock.
..........
 
Valtiotieteilijä osaa toki muutakin kuin abstrahoida, esimerkiksi sutkautella paulocoelhomaisesti. "Media pinnallistuu, mutta muuttuu samalla moniääniseksi", "Maailma on moninapainen" tai "Yhdysvaltain hegemonia haastetaan eri tahojen toimesta".

Ei ihme, että valtiotiede tunnettiin alun perin kaunopuheisuuden oppituolina. Puhdaspiirteisen valtiotieteilijän lähiserkkuja ovat sosiologian, taloustieteen, sosiaalipolitiikan ja viestinnän pääaineesta valmistuneet. Sosiologien tunnuspiirteinä ovat erilaiset hermolliset oireet (vapina, hermostuneisuus, pakkoliikkeet) sekä heikko kyky käyttää virkkeissä teonsanoja. Taloustieteilijöiden sielunelämä muistuttaa kiveä. Filosofien ja sosiaalipolitiikan oppineiden pilkkaaminen olisi kuin löisi sokeaa sudanilaista sylilasta, joten en alennu siihen.

Upeimmin kaunopuheisuus ja valtiotiede lyövät kättä politiikkaa sivuavissa viestinnän tutkimuksissa, joissa tavallisimmin etsitään korrelaatiota uutisen aiheen ja uutistenlukijan kravatin värin välillä. (Tutkijat, huomatkaa myös Matti Röngän keikarimaiset taskunenäliinat!)
........

Valtiotieteilijät jaksavat muistuttaa (osa 2), että he ovat sivistyneempiä kuin tavalliset pulliaiset. He tietävät, että Calvin & Hobbes -sarjakuvan Calvin on se pikkupoika, kun taas Hobbes se lelutiikeri. Calvinilla oli joitain hyviä ajatuksia työmoraalista, ja Hobbesin mukaan ilman valtiota käynnissä olisi jatkuva kaikkien sota kaikkia vastaan. Erään pro gradu -työn otsikossa esitetty kysymys Stalin roisto vai sankari? on edelleen kuuminta hottia poliittisen historian opiskelijoiden opintopiireissä. Jos et saanut edellisestä mitään tolkkua, olet järjissäsi.

Mitä valtiotieteilijöille tapahtuu yliopiston jälkeen? Lyhyt vastaus on: ei mitään. Valotan asiaa silti hieman pitemmin.

Valtiotieteilijät loppusijoitetaan kuin telkänpojat eli sinne minne sattuu osumaan. Valtiotieteellisten tiedekuntien tarkoituksena on pitää pahimmat saivartelijat pois kuntien ja valtion virkakunnasta. Ne jotka eivät pääse töihin virkaan, lähetetään kuriiripostissa kovapalkkaisiin suojatöihin, jotka alkavat sanoilla "erikois" tai "erityis". Osasta tulee "viestinnän moniosaajia" eli ammattilaisia, jotka eivät osaa kunnolla kirjoittaa, kuvata, leikata tai taittaa. Yli 40 prosenttia valtiotieteilijöistä hakeutuu kunnanjohtajiksi paikkoihin, joista hälytyskeskusten päivystäjät eivät ole koskaan kuullutkaan.

Edellinen ei tarkoita, etteikö valtiotieteilijöillä olisi taitoja. Kyllä heillä on, niitä taitoja ei vain tarvita missään tuottavassa työssä. Sen sijaan ironia ja sarkasmi ovat tyypillisintä jonninjoutavaa suunpieksentää, jossa valtiotieteilijät kunnostautuvat. Valtiotieteilijät tunnetaankin erinomaisia ironikkoina ja välttävinä satiirikkoina. Ironia on taito, jota kysytään esimerkiksi silloin, kun lapsen kieli on jäätynyt metallitankoon kiinni, eikä kukaan keksi mitään purevaa (sic!) sanottavaa. Usein valtiotieteilijä keventää tunnelmaa silloin, kun tunnelma ei kaipaa keventämistä. Sarkasmi on vähän kuin ironiaa, mutta ei aivan.

Ja valtiotieteilijät rakastavat päättää kirjoitelmansa viisaalta kuulostavaan sitaattiin. "Suurten voimien mukana tulee suuri vastuu." Se on lainaus Hämähäkkimieheltä.