30. marraskuuta 2012

Firman piikkiin

Jos firman viina, firman sauna tai firman tervanjuonti ei auta, tauti on kuolemaksi.


Firman pikkujoulut eli pikkarit on toimistotyöläisen jokavuotinen katarsis. On vilinää, melskettä, helinää helskettä pienten ja vähän suurempienkin tiukujen. Boolimaljan liepeillä on pulleita massuja, ja tanssilattialla häntiä ja tassuja.

Verkkosanakirja Wikipedian mukaan "pikkujoulut on ennen varsinaisia joulunpyhiä järjestettävä vapaamuotoinen, usein jouluteemainen juhla, joita järjestävät tyypillisesti erilaiset yhteisöt, yritykset, yhdistykset ja organisaatiot."

Pikkujoulut on vääränkuninkaanpäivä, jossa työpaikan sosiaalinen koodisto kääntyy hetkeksi päälaelleen. Jälki on usein kamalaa. Samalla pikkujoulut onkin tapahtumana viiltävä läpileikkaus yhteiskuntaluokkien välisistä eroista, sosiaalisesta koheesiosta sekä niistä merkityksistä, joita heteronormatiivinen narratiivi tuottaa. Pikkujouluissa on yhden päivän ajan lupa rikkoa yhteiskuntaluokkien välisiä rajoja.

Kun suomalainen mies pukee juhliin ylleen puvun, hän muuttuu mielessään supersankariksi: Viinapää paranee, palkka paranee, jutut paranevat, itsetunto paranee ja jopa vanhat urheiluvammat paranevat. Todellisuus on lähempänä Jorma Reiniä. Kun suomalainen nainen pukee juhliin ylleen pikkumustaa, hän muuttuu mielessään supermalliksi: Viinapää paranee, itsetunto paranee, sääret paranevat. Todellisuus on lähempänä Anita Hirvosta. Meikkiä käydään kohentamassa toistuvasti, ja loppuillasta näytetään siltä kuin ehostus olisi tehty talomaaliruiskulla.

Vaikka miehet jaetaan tissi- ja pepputyyppeihin, pikkujouluissa kaikki miehet ovat tissimiehiä. Tämä johtuu ennen muuta siitä, että rinnat ovat pikkujouluissa ylikorostuneessa osassa. Pikkujouluihin näet eksyy aina muutama nainen, jotka ovat viritelleet rintansa turvatyynyksi ja yrittävät sitten törmäillä kaikkiin paikalla oleviin uroksiin. Oi jos isi sais tietää tän.

.....

Pikkujoulujen pääroolit ovat tökerö leveilijä (mies), itkevä sihteerikkö (nainen), tyrkky key account manager (nainen), vaivautunut hikipinko (kumpi vain) ja loppuillan riidanhaastaja (mies). Onneksi sivuosassa on carycoopermainen, hiljainen ja komea huoltomies, jolla käy aina flaksi. Pikkujouluissa sinkut kostavat naimisissa oleville häissä kokemansa sosiaaliset nöyryytykset, sillä pikkujouluissa hölmöilevät pahiten perheelliset.

Pikkujoulujen perimmäinen paradoksi on, että siellä pidetään hauskaa ihmisten kanssa, joiden kanssa ei tulisi pitää hauskaa. Yleensä vielä paikassa, johon kukaan ei halunnut. Nopeasti tilanne ajautuu täydelliseen umpikujaan, ja juhlija huomaa olevansa Tommi Läntisen tai Pepe Willbergin soolokeikalla. Tällaisina hetkinä ihminen miettii, mihin on hukannut elämänsä ja kotiavaimensa. Se vetää ilmeen munatotiseksi.

Musiikki on elimellinen osa pikkujouluja. Esiintyville bändeille maksetaan kohtuullinen korvaus, sillä bändin jäsenet joutuvat alussa soittaamaan yleisölle jota ei kiinnosta vähäänkään ja lopussa yleisölle, joka haluaa esittää biisitoiveita. Yleensä Frederikiä ja Vicky Rostia. Karaoken institutionalisoituminen on aiheuttanut sen, että joku yleisöstä haluaa väkisin mikrofonin varteen. Yleensä laulamaan Frederikiä ja Vicky Rostia. Maailma on muuttunut aiempaa raaemmaksi. Ennen oli vain niitä harmittomia pukukavereita, jotka soittivat silmät kiinni ilmabassoa eturivissä. Bändin soittaessa ujompikin it-osaston mies uskaltaa mennä supisemaan myynnin tyttöjen korvaan tanssiinkutsua. Asiaa helpottaa se, että voi aina haukkua organisaation ylintä johtoa. Jäätä ei tarvitse erikseen murtaa.

.....

Kaikki paha loppuu aikanaan. Kotimatkaa taitetaan poikki suon ja laidunten, halki niittyjen. Mikäli kävelyn sijasta on onnistunut nappaamaan taksin, voi kuskille kehua olevansa todellinen sadanpäämies – ennen kuin huomaa lompakon unohtuneen takkiin, joka on unohtunut jonnekin. Kun loppumatkasta kotiosoitekin on pyyhkiytynyt mielestä, näppärä juhlija soittaa numerotiedusteluun ja kysyy, että "anteeksi, missä mä asun?" Ja aina joku onneton herää joulupukin vierestä, joko kotoa tai neuvotteluhuoneesta.

Perinteiset pikkujoulut on kuolevaa kansanperinnettä. Uusi sukupolvi ei ole halukas roikkumaan työpaikan illanvietoissa tai läträämään pomojen kanssa alkoholia. Uusi sukupolvi haluaa lauantaiaamulla spinningiin ja joogaan. Työ ja vapaa-aika erotetaan entistä tiukemmin, ja firman piikkiin läträäminen vähenee vuosi vuodelta. Pikkujoulujen järjestelyistä vastaa yleensä tonttutoimikunta, joka on Skull & Bones -tyyppinen hämäräperäinen, suljettu yhteisö. Kun vanhat tonttutoimikuntalaiset siirtyvät Mallorcan rannoille viettämään eläkepäiviään, tilalle nousee tonttusukupolvi, joka ehdottaa pikkujoulujen sijasta vaelluspäivää Nuuksioon tai vuohien ostamista kehitysmaiden asukkaille. Hohto on mennyt konttorirotan elämästä.


Kiitämme: suolaiset ja kylmät alkuruoat, ilmainen viina. Moitimme: munatoti, puristelut ja kopeloinnit, ilmaisen viinan seuraukset.

Lopullinen arvio: yksi rööki ja kaksi taskusta löytynyttä ryppyistä drinkkilippua.


Kirjoittaja on käyttäytynyt aina moitteettomasti pikkujouluissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti